AJATUKSIA ÄITIYDESTÄ
keskiviikko 29. marraskuuta 2017
(julkaistu 14.5.2017)
Käytiin tänään äitienpäivän brunssilla mun vanhempien, isovanhempien ja kummien kanssa. Lähtiessä henkilökunta jakoi kaikille äideille punaiset ruusut ja minäkin sain sellaisen.
Jotenkin tuo herätti ajattelemaan juuri tänään äitienpäivänä tätä tietä, jota tulen pian kulkemaan. Tai toisaalta, kuljenhan tätä äitiyden tietä jo nyt ja koen jo jollain lailla olevani äiti. Mutta ehkä se asia konkretisoituu kun sen oman lapsen saa ensimmäistä kertaa syliin. Sitä on niin hankala kuvitella, se tuntuu varmaan niin ihanalta, uskomattomalta ja hienolta mutta silti myös jännittävältä ja aluksi varmaan jollain lailla vieraaltakin. Onhan se uusi asia ja minusta tulee oikea äiti ja sen roolin otan vastaan loppuelämäkseni. Ja olen siitä jo tässä vaiheessa niin onnellinen ja kiitollinen!
On jännittävää ajatella, millainenhan sitä itse on äitinä. Millainen malli ja tukihenkilö haluan omalle lapselleni olla. Uskon, että minusta tulee rakastava, rajoja asettava, hellä, huolehtiva ja ennen kaikkea kannustava äiti. Tulee varmasti hetkiä kun olen ylihuoletiva ja teini-ikäinen lapseni ei varmasti ymmärrä kaikkia asettamiani rajoja, mutta toivon, että aikuisena hän ymmärtää miksi toimittiin niinkuin toimittiin. Muistan kun en itsekään ymmärtänyt vanhempieni asettamia, silloin todella tiukiksi kokemiani, rajoja ja kiukuttelin niitä vastaan. Nyt ymmärrän, miksi oli kotiintuloajat, miksi en saanut tehdä kaikkia haluamani asioita ja miksi läksyt piti tehdä ennen muita menoja. Toivon, että osaan itsekin asettaa rajat, jotka tuovat turvaa rakkautta ja kasvattavat omasta lapsestani vastuullisen ihmisen. Tietenkin yhdessä Mikon kanssa.
Pienelle lapselleni haluan ennen kaikkea olla läsnä. Kuunnella viestejä ja vastata niihin. Oppia ymmärtämään mitä hän milloinkin haluaa ja tarvitsee. Haluan, että jo pienenä hän tietää että äiti rakastaa, välittää ja että äidin syli on aina vapaana. Uskon, että lapseni opettaa minulle kuinka olla äiti. Ja Mikolle kuinka olla isä. Yhdessä askel askeleelta me opitaan, mitä on olla perhe.
Äitinä lupaan tukea lastani kaikissa hänen päätöksissään. Kun hän haluaa nousta ja oppia kävelemään, lupaan nostaa hänet uudelleen ja uudelleen pystyyn ja olla vastassa ottamassa kiinni. Kun hän päättää mitä haluaa harrastaa, voidaan kokeilla kaikkea yhdessä. Kun hän miettii "mikä hänestä tulee aikuisena", lupaan pohtia mukana ja kannustaa kokeilemaan juuri sitä, mikä hänestä oikealta tuntuu.
On monia asioita, mitkä haluan tuoda omaan äidin rooliini omalta äidiltäni. Minua on rakastettu, tuettu, kannustettu ja minulle on asetettu rakastavia rajoja. Minulle on opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Minun on annettu olla oma itseni. Olen saanut kaiken tarvitsemani tuen, avun ja ymmärryksen silloin, kun olen niitä tarvinnut. Olen aina tiennyt, että minulla on oma erityinen paikka. Ei ole ollut asioita mistä en olisi voinut puhua tai mitä minun olisi tarvinnut hävetä. Minulla on aina ollut turvallinen olo ja haluankin, että oma lapseni tuntee samalla tavalla. Haluan, että hän tietää olevansa minulle erityinen ja että minulle voi puhua ihan kaikesta.
On paljon asioita, mitä haluan ja toivon olevani kun olen äiti. Ennen kaikkea toivon kuitenkin olevani omalle lapselleni maailman paras äiti - mitä se sitten kenellekkin tarkoittaa, se on jokaisen oma asia. Toivon kuitenkin, että oma lapseni arvostaa minua äitinä yhtä paljon, kuin minä tulen arvostamaan häntä lapsenani. En malta odottaa, että minusta tulee äiti!
Näiden pohdintojen myötä toivotan kaikille äideille ja erityisesti omalle rakkaalle äidilleni ihanaa äitienpäivää! Äitienpäivää juhlitaan vain kerran vuodessa, mutta muistakaa nauttia äitiydestä ja arvostaa itseänne äitinä vuoden jokaisena päivänä ❤
Enni
