SLIDER

MITÄ MEILLE KUULUU?

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Ajattelin, että voisin pitkästä aikaa tulla ihan vaan höpisemään meidän kuulumisia! En ookkaan pitkään aikaan kirjoitellut ihan vaan ilman sen kummempaa aihetta, joten ehkä olisi sen aika. :)

Meille kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Päivä päivältä vauva-arki alkaa rutinoitumaan ja jossain määrin myös helpottumaan. Me ollaan vietetty kivoja rentoja kotipäiviä ja nautittu (joskin tuon hyytävän kylmyyden takia vain ikkunan välityksellä) noista kauniista aurinkoisista kevätpäivistä. Ehdin muuten jo ääneen sanoa, ettei tänä talvena varmaan tule edes -20 asteen pakkasia mutta kuinkas kävikään. Kyllä täällä Joensuussa on parina päivänä jo pakkanen paukkunut yli tuon -20. Kerettiin me onneksi ystävänpäivänä ekaa kertaa leikkipuistoon kiikkumaan, kun pakkanen oli vielä siedettävissä lukemissa. Mea tykkäsi tosi paljon, vaikka ei vielä omaan kiikkuun päässytkään vaan sai tyytyä äidin ja isin sylissä kiikkumiseen.


Ollaan myös viime päivinä nähty paljon mamma- ja vauvakavereita. Meillä on 12 joensuulaisen "mamman" porukka, joka on ollut jo yli vuoden päivät koossa. Ollaan suurinosa alunperin toisillemme ihan tuiki tuntemattomia ihmisiä, mutta meistä on tullut tosi tiivis porukka joka kokoontuu jonkinlaisella kokoonpanolla lähes joka viikko - lasten kanssa tai ilman. Noista tyypeistä on tullu mulle ja meille ihan älyttömän tärkeitä ja sanonpa vaan, että ilman tuota porukkaa olisin monessa asiassa ollut peukalo keskellä kämmentä näissä vauva-arjen uusissa asioissa. Nauretaankin aina, että voidaan kysyä toisiltamme ihan mitä vaan, liittyi se sitten lapsiin tai ei, niin mammat on googlea nopeampi "tiedonhakukone". Ja mikä parasta, niin oon ihan varma, että Mea saa tästä porukasta itselleen koko elämän läpi kestäviä ystävyyssuhteita. 


Mean kuulumisista lyhyesti sen verran, että ryömitä vielä ei vaikka yritys on kova! Muutaman kerran neiti on hakenut konttausasentoa ja pari kertaa siihen hetkeksi päässytkin, mutta lösähtää vielä aika pian lattialle. Syöttötyuoli ja syöminen on ihan Mean lempparijuttuja ja pikkuhiljaa ollaan saatu uusia ruoka-aineita ruokavalioon. Valitettavasti oon kuitenkin lääkärin kehottamana nyt myös viljattomalla, eli vaikka ollaan saatu uusia ruoka-aineita niin vastaavasti esimerkiksi kaura on nyt täysin stopilla. Viljatonta on maidottoman ja munattoman lisäksi takana nyt puolitoista viikkoa ja ero on huima. Se, onko kyse jostain tietystä viljasta vai kotimaisista viljoista ylipäätänsä, jää nähtäväksi, kun aloitan pian palauttamaan niitä omaan ruokavaliooni yksi kerrallaan. Arpapeliä, mutta kaikkeni teen jotta tämäkin asia selviää. Mutta Mean kuulumisia lisää sitten ihan omassa 7kk -postauksessa ensi viikolla! :)

Ihanaa keskiviikkoillan jatkoa just sulle sinne ruudun toiselle puolelle ja hei, postaustoiveet - ne on aina tervetulleita! Yksi toive on ollut että kuvaisin tätä meidän (keskeneräistä...) kotia vähän laajemmin ja lupaan toteuttaa tuon toiveen heti, kun saisin joskus tämän 157 neliöisen huushollin kerralla siivottua, ennen kuin pikku marakatti keskeyttää, heh! Nyt, hyvää yötä täältä 

Enni 

SAMAT SÄVYT YMPÄRI VUODEN?

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Sisustusta on helppo muokata ja raikastaa muuttamalla sen värimaailmaa esimerkiksi vuodenajan mukaan. Värejä voi muuttaa tekstiileissä, piensisustuksessa ja miksei vaikka ihan isommissakin sisustushankinnoissa. Oon itse kuitenkin huomannut että omassa sisustuksessa yksi ja sama väri (ja sen eri sävyt) on ja pysyy: vaaleanpunainen. Toki sitä on joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta aina sitä jostain löytyy! 





Kävin viime viikolla Kuopion Ikeassa ja H&M Homessa. Niin vain katse kiinnittyi kaikkeen vaaleanpunaisen ja vanhan roosan värisiin juttuihin. H&M:ltä lähtikin mukaan tuollainen "miniruukku" -kokoelma jonka idea syntyikin juuri tuosta vanhan roosan sävyisestä ruukusta.

En siis usko vaihtavani sisustuksen väriä esimerkiksi raikkaan keltaiseen kevään lähestyessä, sillä vaaleanpunainen vaan on mun juttu ja ilmeisesti sopii myös Mikolle, kun ei ole vastaan pannut, heh. Kevättä aion kotiin tuoda kukilla sekä kevyemmillä ja raikkaammilla sisustusesineillä, mutta sävyt ja värimaailma pysyköön samana - ainakin nyt tuntuu siltä.

Onko teillä jokin väri tai sävy, johon olette omassa sisustuksessa hurahtaneet? Tykkäättekö vaihdella kodin värimaailmaa vuodenaikojen mukaan? 

Niin ja hei, ihanaa ja tietenkin vaaleanpunaista ystävänpäivää teille kaikille 
Enni

ÄIDINVAISTO

maanantai 5. helmikuuta 2018

Toisinaan pidin itseäni hulluna ja vainoharhaisena. "Jotkut vauvat vaan itkee enemmän", "mahavaivat kuuluu vauvavuoteen, kyllä ne siitä ohi menee". Ehkä se sitten vaan on niin ja kuvittelen kaiken. Oonko ihan hullu, kun mun mielestä tässä on kuitenkin oltava jotain muutakin. Tuntuu, ettei kaikki oo hyvin.

Ei, en ollut hullu enkä vainoharhainen, eikä Mea syyttä suotta tavallista enemmän itkevä vauva. Viime viikon torstaina maitoaltistusaika viimein koitti. Toisaalta odotin sitä, toisaalta toivoin, ettei sitä tehtäisikään. Saatiin ensimmäinen annos lehmänmaidollista korviketta ja odoteltiin. Toinen, kolmas... iho alkoi hieman punottaa, mutta elättelin jo toivetta siitä, että ei tässä sen kummalisempaa. Olen ollut vainoharhainen, eikä Mealla ole allergiaa - onneksi. Neljäs annos, Mea alkaa kunnolla oksentamaan maitoa ulos. Ulos tulee myös aiemmin aamulla juodut maidot, paksuna vaahtona. Iho helahtelee pahemmin ja Mea on kiukkuinen sekä tyytymätön. Hoitaja on sitä mieltä, ettei altistusta tule enää jatkaa, ettei oksentaminen pääse yltymään, mutta tavataan vielä lääkäri. Vihdoin kuuden pitkän kuukauden ja kuuden pitkän tunnin jälkeen joku muukin sanoo sen ääneen: Mealla on lehmänmaitoallergia. K I I T O S.

kuva: Laurelie Photography (vauvakuvaus Mean ollessa noin kahden viikon ikäinen)

Äidinvaisto. Se on oikeasti ihmeellinen vaisto se. Se tietää. Ties kuinka monta lääkäriä on sanonut, ettei maitoallergia oikeastaan voi näkyä rintamaidon kautta. Mutta kyllä se voi. Mie tiesin, ettei kaikki vaan ole kunnossa, jokin mättää. Huomasin syy-seuraussuhteen kun käytin maitoa ja kun en käyttänyt. Kävin tänään katsomassa pitkästä aikaa Mean lääkärikäyntejä Omakanta -palvelusta ja yhden nimeltä mainitsemattoman lääkärin kirjoittama kommentti sai savun nousemaan korvista: "Äidin on syytä palata täysin normaaliin ruokavalioon". Tekisipä mieli soittaa tuolle kyseiselle lastenlääkärille, että mites se suu nyt pannaan? 

Mutta mikä nyt tärkeintä: me tiedetään mikä oli pielessä. Osataan välttää lehmänmaitoa sekä mun että Mean ruokavaliossa. Seuraavan kerran kokeillaan maitotuotteita lähempänä vuoden ikää, samoin kananmunaa. Yleensä näin pienenä alkaneet allergiat väistyvät onneksi melko pian ja viimeistään ennen kouluikää. Koska Mea ei kuitenkaan saanut onneksi anafylaksiaa, niin uskalletaan kokeilla maitoa ja kananmunaa omatoimisesti sitten myöhemmin. Sen sijaan lääkäri kehotti kokeilemaan kalan ja pähkinät arkisin päiväsaikaan niin, että on mahdollisuus tarvittaessa lähteä sairaalalle. Mikolla kun on siis niin pahat allergiat sekä kalalle että pähkinöille ja periytyvyys mietityttää kun nämä kananmuna- ja maitoallergiatkin on isältä perittyjä. 

Tarinan opetus: äidit, luottakaa siihen äidinvaistoon. Se on usein oikeassa ja ihan syystäkin nimetty äidinVAISTOKSI. Jos teistä tuntuu, että jokin on pielessä niin tarkistuttakaa asia. Vaatikaa, että asiaa tutkitaan. Joskus asioista saa tapella ja on turhauttavaa kamppailla lääketiedettä vastaan etenkin sellaisten lääkäreiden kanssa, jotka ovat edelleen samaa mieltä kuin 80 -luvulla. Mutta kaikki on  sen arvoista. Ehkä olette oikeassa, ehkä väärässä. Mutta asiat kannattaa aina selvittää. Itse olisin valmis hyppäämään vaikka kaivoon Mean puolesta, niinkuin varmaan jokainen äiti oman lapsensa kohdalla. 

Hyvää yötä 
Enni 
© Mustavalkoisen värikästä • Theme by Maira G.