SLIDER

KIINTEIDEN SOPPA

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Me aloitettiin kiinteiden maistelu Mean kanssa aika heti sen jälkeen kun Mea täytti neljä kuukautta. Muuten meillä ei ollut mitenkään kiire, mutta monet lääkärit suosittelivat aloittamaan ajoissa allergiataustojen vuoksi. Näin meillä olisi hyvin aikaa edetä todella rauhallisesti ja nähtäisiin varmasti mitkä ruoka-aineet sopii ja mitkä mahdollisesti eivät.

Me aloitettiin luumulla, vaikka yleensä suositellaan jotain suolaista, ettei makeat ala "liikaa maistumaan" ja suolaiset ei sitten ollenkaan. Mealla oli kuitenkin maha aika kovalla juuri kun oli aika aloitella ja siksi aloitettiin luumulla. Suu aukesi kuin pienellä linnunpoikasella ja luumu näytti maistuvan ihan hyvin. Seuraaviksi mauiksi olin tehnyt itse bataattia ja kesäkurpitsaa. Mentiin maku kerrallaan todella rauhallisesti, syötiin varmaan aina melkein viikko yhtä makua ennen uutta. Aika pitkälle päästiin kunnes sitten siitä kivasta puuhasta tuli uusi huolen ja stressin aihe: yksi ruoka-aine toisensa jälkeen alkoi kaatua. Siihen mennessä oli sopinut luumu, bataatti, kesäkurpitsa, päärynä, persikka, maissi, mango ja porkkana. Sitten uskallettiin aloittaa pikkuhiljaa viljat. Heti tuli seinä vastaan, koska kaura ei käynyt. Mea itki yöt mahaansa, ilmavaivoja oli todella paljon ja ne tekivät selkeästi kipeää. Jätettiin kaura tauolle ja hetki syötiin vai tuttuja ja turvallisia. Sitten kokeiltiin ohraa - ei, ei sopinut sekään. Sen jälkeen tuntui, ettei enää tututkaan ruoka-aineet sopineet vaan esim. bataatti pisti myös mahan aivan sekaisin ja porkkana teki pieniä iho-oireita, jotka onneksi saatiin vielä Mealle määrätyillä rasvoilla hoidettua. Päätettiin jättää viljat kokonaan tauolle ja hetken päästä kokeiltiin lihoja. Aloitettiin kanalla, koska se yleisesti sopii. No, se ei sopinut meille. Palattiin hedelmiin ja kasviksiin, kokeiltiin omenaa - ei. Sitten varattiin aika lääkärille, koska Mean maha meni todella sekaisin ja ilmavaivat tekivät jo päivistäkin hankalia ja tyttö oli todella itkuinen. Lääkärin kanssa tultiin siihen lopputulokseen, että alkuvuoden antibioottikuuri ja viljat ovat saaneet Mean suoliston "hälytystilaan". Viljojen jälkeen kaikki oli mennyt pieleen. Aloitin lääkärin suosituksesta viljattoman ja vältin niitä ruoka-aineita Mealle mitkä tekivät selkeästi oireita. Syötiin lähinnä luumua, maissia, kesäkurpitsaa, päärynää ja mangoa. Hetken päästä saatiin puuroiksi riisipuuri ja hirssipuuro. Tuntuipa muuten suorastaan lottovoitolta!

Pikkuhiljaa saatiin tilanteeseen jonkinlainen tasapaino. Kauan siinä kesti, mutta maha ja suolisto saatiin kuntoon. Yksi ruoka-aine kerrallaan saatiin myös ruokavalioon uusia juttuja. Välillä olin todella huolissani siitä, että Mea joutuin syömään todella yksitoikkoisesti kun ystävien saman ikäiset söivät äitien itse tekemiä kokkauksia pastasta, erilaisista lihoista, kaurakermasta ja monipuolisista kasviksista. Ja mea söi mun tekemää maissisosetta ja jälkkäriksi luumua, ettei ruoka olisi niin yksitoikkoista. Tuli jotenkin väkisin hieman paha mieli, vaikka tiesin että kaikki oli vain Mean parhaaksi ja on olemassa paljon allergisempiakin tapauksia. Harmitti Mean puolesta. Monet vakuuttelivat, että kyllä se siitä, mutta vajosin hetkittäin epätoivoon kaiken sen maitoallergia hässäkän jälkeen. Olisi kuitenkin pitänyt uskoa muita, sillä nyt tilanne on aivan toinen kuin vaikka kuukausi pari sitten!


Tällä hetkellä Mea syö todella monipuolisesti. Paljon kasviksia ja hedelmiä. Kanaa, possua, nautaa, poroa ja uutena seuraavaksi tulossa kalkkuna ja luotto on kova, että sekin sopii. Puuroina menee edelleen vain hirssi ja riisi, mutta edes ne! Mie pystyn syömään vehnää ja hieman ruista ja ohraa ilman, että Mean maha menee kipeäksi. Ja mikä parasta: Mea voi itsekin syödä jo vehnää ja makaronit sellaisenaan ovatkin tällä hetkellä paras juttu. Kauraa en ole uskaltanut kokeilla vielä ja lääkärikin sanoi, ettei sen kanssa ole kiire. Katsotaan sitä sitten jonkin ajan kuluttua, kaikki aikanaan. :)

Me syödään osittain itsetekemää ja osittain kaupan pilttejä. En näe kummassakaan vaihtoehdossa mitään vikaa. Pilttien kanssa saa vaan olla melko tarkkana, sillä esimerkiksi yksi valmissose on nimeltään "mustikkainen" ja se sisältää mustikkaa enemmän OMENAA. Se ei vielä sovi esimerkiksi meille ja sitä on todella monessa valmissoseessa todella paljon. Monissa on myös maitojauhetta tai maitoproteiinia. Siis jo niissä, joita saisi olevinaan syöttää ennen sitä 10kk kun hapanmaitotuotteita saisi muuten alkaa testaamaan. Ja nyt 8kk > valmisruuissa on monissa maitoa ja "saattaa sisältää kanamunaa". Eli tarkkana saa olla! Mutta onpa tässä onneksi pian 9kk ajan oppinut syynäämään tuoteselosteet kahteen ellei kolmeen kertaan tarkasti läpi! Menee rutiinilla. ;)

Sellainen on ollut meidän matka kiinteiden kanssa tähän mennessä! Melkoinen soppa ellen sanoisi, mutta kaikesta selviää. Onneksi Mea on melkolailla kaikkiruokainen ja tykkää syömisestä, eli sen suhteen ole ongelmaa! :) Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia kiinteiden aloitusesta? Onko tullut ylläreitä? Kiinnostaisiko teitä kuulla mun ajatuksia soseilusta ja sormiruokailusta? 

Enni
Instagram: enniheidi
Facebook: klik

MITEN JA MISSÄ MEILLÄ NUKUTAAN?

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Vauva omassa sängyssä, perhepedissä, sivuvaununa, omassa huoneessa... Tapoja on ihan niin monia kun perheitäkin ja jokaiselle sopii omat jutut. Ei ole väärin laittaa vauvaa jo aikaisin omaan huoneeseen, mutta ei ole myöskään väärin nukkua perhepedissä useampi vuosi. Myös kaikki tavat ja järjestelyt näiden kahden väliltä ovat oikein, sillä vain perhe itse tietää mikä heille sopii parhaiten.

Ennen Mean syntymää olin täysin varma, ettei meillä tulla nukkumaan perhepedissä. Niin ihanalta ajatukselta kuin se tuntuikin, niin samalla olin ihan varma että vauva jäisi vahingossa meidän alle tai pyörähtäisi jotenkin pois sängystä. Toki Mea nukkui sairaalassa mun vieressä, mutta lähinnä pelkäsin, että mies pyörähtäisi unissaan Mean päälle. Ensimmäisenä yönä sairaalasta kotiin päästyämme laitettiin Mea omaan sänkyyn nukkumaan. Nukuin itse varmaan viiden minuutin pätkiä koska tuntui oudolta, ettei Mea ollut vieressä. Heräydyin myös kokoajan tarkistamaan Mean hengitystä ja että onhan hänellä muutenkin kaikki hyvin. Nukuin itse todella huonosti. Seuraavana yönä otettiin Mea meidän viereen ja siinä pikkuinen nukkuikin lähemmäs puolen vuoden ikää - perhepedissä me kaikki kolme nukuttiin paremmin ja mieskin oppi aika nopeasti nukkumaan melko "liikkumattomana".


Jossain vaiheessa tila alkoi kuitenkin tuntua ahtaalta, sillä Meakin alkoi pyörimään ja levittäytymään milloin mihinkin asentoihin nukkuessaan. Siinä kohtaa mun oma unenlaatu taas huononi ja Meakin tuntui vähän väliä heräilevän. Mean siirtäminen kokonaan erilleen omaan sänkyyn tuntui kuitenkin jotenkin kaukaiselta ajatukselta jae päätettiin väsätä pinnasängystä sivuvaunu. Tämä ratkaisu on ollut meille todella hyvä ja Mealla on ollut niin sanotusti kevyt laskeutuminen siirtymisessä omaan sänkyyn. Yleensä Mea nukkuu omassa sängyssään suurimman osan yöstä ja noin neljän - kuuden aikaan otetaan hänet viereen, jotta hän malttaisi nukkua vielä. Yleensä heräillään sitten seitsemän aikaan kun ollaan taas hetki tankattu kaikki läheisyyttä toisistamme vierekkäin nukkuen.  Mea nukkuu myös päiväunet tyytyväisenä omassa sängyssään. Usein otan pienet torkut samaan aikaan ja on ihana kun voi heposti ottaa toista kädestä kun hän on vieressä mutta kuitenkin omassa sängyssä.

Nyt kun Mea on alkanut liikkumaan, on nukkumisjärjestelyihin kuitenkin tulossa taas muutos. Vielä toistaiseksi Mea on yöt pysynyt hyvin omassa sängyssään ja päivisin blokkaan liikkumisen kaiken maailman tyynyvuorilla, mutta se on kuitenkin vain yksi hetki, kun neiti oppii könyämään niidenkin yli tai päättää yöllä lähteä vaellusmatkalle meidän sänkyyn mun heräämättä (vaikka herään kyllä lähes jokaiseen Mean liikkeeseen tällä hetkellä) ja siinä voi sitten käydä se vahinko, että hän tipahtaa sängystä. Niinpä meillä on edessä sängyn toisen laidan takaisin laitto ja samalla lasketaan varmaan pohjaakin alemmas. Edelleen saan sängyn ihan viereeni mutta kyllä äitiä vähän surettaa ettei toisen halaaminen ja kädestä kiinni pitäminen käy enää ihan niin helposti keskellä yötä. Mutta eiköhän kaikkeen totu ja turvallisuus ennen kaikkea!

Edit: kirjoittelin tämän postauksen valmiiksi jo keskiviikkona ja nyt perjantaina voin sanoa, että ensimmäinen yö takana niin, että pinniksessä on laita ja pohja laskettu alatasoon. Ja Mea nukkui 21-06 HERÄÄMÄTTÄ!! ♥ Yleensä saan laittaa tuttia ja silitellä sen 1-10000 kertaa. Toivottavasti yöt tästä vähän rauhottuisivat. Mea ainakin hyväksyi hyvin "uuden" nukkumisjärjestelyn ja vaikka itse nukuin jännityksessä hieman huonommin viime yön, niin eiköhän me kaikki tähän totuta! :)


Yksi ongelma tässä sivuvaunussa on ollut myös nämä meidän karvavauvat, jotka tykkäisivät mennä tuonne Mean sänkyyn nukkumaan vaikka heillä olisi koko meidän sänky tilaa valita hyvät paikat nukkumiseen. Pikkuhiljaa koirat ovat kyllä oppineet ettei Mean sänky ole heitä varten mutta pieniä lipsahduksia sattuu edelleen. Etenkin tästä syystä mutta muutenkin halusin hankkia Mean sänkyyn jonkun kunnon päiväpeiton, sillä aiemmin siinä oli ollut suojana vain jokin viltti. Pinnasänkyyn oli kuitenkin yllättävän vaikea löytää sopivaa päiväpeittoa, etenkin kun halusin, että se on kaunis ja sopii väreiltään myös Mean tulevaan huoneeseen. Sitten löysin ihanan päiväpeittoja ja muita lastentuotteita tilaustyönä tekevän Lempi yrityksen Facebookista. Heidän kanssaan pääsin suunnittelemaan Mealle uniikin päiväpeiton* monista eri kangasvaihtoehdoista. Koska en itse ole tässä asiassa minkään sortin ammattilainen, niin sain myös hyviä vinkkejä siihen, mitkä kankaat ehkä sopisivat yhteen ja mitkä taas eivät ehkä ole paras yhdistelmä. Yhdessä suunnitellen valmistui aivan ihana kirjava peitto, jossa on tietenkin myös vaaleanpunaista mutta myös beigeä pallokangasta, joka sopii Mean oman huoneen tapettiin. Lempituotteelta löytyy myös omat nettisivut (klik) mutta koska tuotteet myydään nopeasti loppuun, niin esimerkiksi juuri nämä päiväpeitot tehdään usein tilaustyönä. :) Päiväpeitto valmistui nopeasti ja oli heti haettavissa postista. Ja se on aivan ihana! 

Miten teillä nukutaan: perhepedissä, omassa sängyssä vai kenties omassa huoneessa? Tai löytyykö teiltä jonkinlainen muu nukkumisjärjestely? Entä mitäpä tykkäätte tuosta päiväpeitosta? 

Enni
Instagram: enniheidi
Facebook: klik

* = päiväpeitto on saatu yhteistyönä

KAHDEKSAN KUUKAUTTA

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Ja taas yksi kuukausi lisää ikämittariin! Nyt tässä ihan parin viikon sisällä Mea on kehittynyt todella paljon. Tuntuu, että hänestä on hetkessä tullut jotenkin tosi "iso tyttö". Pikkuhiljaa ollaan päästy myös siitä ikävästä kevätflunssasta eroon. Aamuisin nenä vielä vähän vuotaa ja on tukkoinen ja yskä vaivaa aika ajoin, mutta pahin räkäisyys on ainakin nyt takana päin. Käytiin myös vielä viisi kertaa vyöhyketerapiassa ja uskallan sanoa, että tämä huima harppaus kehityksessä on osittain sen ansiota, että saatiin viimeisetkin jumit hoidettua. Mutta mitäs kaikkea Mea sitten on oppinut? 


Noin pari viikkoa sitten Mea lähti ryömimään. Leikittiin illalla tuossa olohuoneen lattialla ja ihan yks kaks yllättäen hän päätti, että nyt mennään! Mea ei oo vielä tähän mennessä kovin välittänyt kirjoista ja olinkin varma, että kun hän sitten joskus liikkeelle lähtee niin houkuttimena toimii aivan varmasti joko puhelin tai kaukosäädin mutta ei. Häntä alkoikin kiinnostaa kauempana oleva kirja ja sen luokse olikin sitten päästävä. Aina kun siirsin kirjaa kauemmas niin Mea jaksoi ryömiä pidemmälle ja pidemmälle. Ryömiminen on kuitenkin ilmeisesti kovin tylsää, sillä sen treenaaminen on jäänyt vähemmälle kun konttausasennossa pitäisi taas kokoajan heilua. Mea menee oikeastaan koko ajan konttausasentoon ja saa jo jalkoja liikuteltua eteenpäin mutta kädet junnaa paikoillaan. Oon kuitenkin aika varma, että ihan pian neiti päättää lähteä konttaamaan! Liikkuminen on siis tällä hetkellä jotain ryömimisen ja konttaamisen väliltä. Mea osaa myös istua itse tukevasti ja tykkääkin leikkiä istualteen, mutta ei vielä hoksaa mennä itse istumaan. :)


Ruokavaliota ollaan taas saatu laajennettua: possun lisäksi menee naudan- ja poronliha. Kanaa ollaan myös kokeiltu uudelleen, mutta en vielä kovin usein uskalla sitä antaa. Kasviksissa ja marjoissakin ollaan päästy eteenpäin. Ihan piiiiiikkuriikkisen ollaan myös kokeiltu sormiruokailua, mutta se jännittää enemmän äitiä kuin tytärtä. Mutta pikkuhiljaa. :) Uutta herkkua on viinirypäleet!


Samat jutut "taa taa taa", mammammaa" ja "pää pää pää" kaikuvat edelleen päivittäin. Uusia juttuja on kovaäänisesti karjahtaminen ja kiljuminen - ja siihen päälle kunnon räkänauru! Kovasti koko ajan höpötellään, oltiin sitten ihan missä tahansa. Lempileluja on edelleen ne kaikki kielletyt mutta omat lelut ovat alkaneet taas enemmän kiinnostamaan kun niitä voi tutkia lattialla istuen. Pulkkaa ollaan päästy nyt testaamaan ja siitä Mea kovasti tykkää. Koirien perään olisi kokoajan päästävä ja niitä olisi niin kiva kokoajan rapsuttaa ja hipsuttaa (lue: repiä). Onneksi nuo elävät lelut osaavat vielä itse aika hyvin pysyä etäällä ja väistyä edestä.

Hassua ajatella, että tuo maailman rakkain pikkuinen on neljän kuukauden päästä jo vuoden vanha. 

Seuraavassa postauksessa hieman meidän nukkumisjärjestelyistä, jotka kylläkin taitavat ihan pian tuon liikkumisen takia aika radikaalisti muuttua! Ja tämäkin taitaa taas olla isompi asia äidille kuin tyttärelle... :D

Enni
Instagram: enniheidi
Facebook: klik
© Mustavalkoisen värikästä • Theme by Maira G.