YHDEKSÄN KUUKAUTTA

YHDEKSÄN KUUKAUTTA

• tiistai 1. toukokuuta 2018

Yhdeksän kuukautta pärähti ikämittariin 28. huhtikuuta ja täällä ei kyllä pysy enää kukaan pikkuneidin perässä! Jos 8kk -postauksessa menin sanomaan, että Measta on yhdenäkin tullut tosi iso tyttö, niin perun sanani siltä ajalta ja siirrän ne tähän. Kyllä mie vaan joka päivä ihmittelen, että minne se mun VAUVA on kadonnut. Kyllähän tässä on vielä vauvavuotta kolme kuukautta jäljellä, mutta silti tuntuu, ettei meillä kotona enää vauvaa ole. Hän on vaapero eli vauvan ja taaperon väliltä, heh ♥

 Kontata meillä ei edelleenkään, mutta ryömitään sitten senkin edestä ja sellaista vauhtia, että kyllä saa olla silmät selässä äidillä ja iskällä! Ihan parasta on koirien ruoka- ja vesikipot, joten niitä saa olla jatkuvasti nostamassa turvaan pöydälle. Yritin sitä taktiikkaa, että annan tyhjien ruokakippojen olla ja ajattelin, että jospa se kiinnostus loppuu kun niistä tulee luvallisia. Ei, noin kuukauden jälkeen voin todeta, että ei - ei se kiinnostus lopu! :D Mea on liikkuessaan tosi reipas ja on kyllä varmaan jokaisen nurkan käynyt jo meidän kodista tarkistamassa. Nauraa räkättää vaan mennessään! Ihana ikiliikkuja.

Pikkuhiljaa katse suuntaa jo myös ylöspäin ja Mea kurottelee siihen malliin, että alkaa varmaan pian nousemaan tukea vasten. Sohvalla seisoo selkänojaa vasten jos hänet siihen laittaa. Niin ja konttausasennossa heijaa kokoajan, mutta kun on päästävä eteenpäin niin valitsee sen nopeamman tavan eli ryömii paikasta toiseen. :)

Meillä on nyt käynyt paljon vieraita ja ollaan nähty kavereita ja tuttuja. Mea ei vierasta juuri lainkaan. Hetken aikaa saattaa olla hiljaisempi ja katsoa mua ja Mikkoa vähän kysyvällä ilmeellä, että mitäs nyt tapahtuu, mutta muutaman minuutin jälkeen alkaa tuttu höpötys, kikatus ja kenen vaan sylissä on kiva olla! Äiti -vaihe sen sijaan on nyt etenkin kotona melkoinen. Iskä on siihen saakka jees, kunnes ilmestyn jostain nurkan takaa näkyviin. En myöskään saisi poistua metriä kauemmas tai tulee hätä. Perässä tullaan ja kovaa! Leikkiminenkin "itsekseen" on kivaa siihen asti kunnes huomaa mut jostain ja syliin on päästävä. Onhan se ihanaa olla toiselle niin tärkeä, mutta kyllä mie täällä aina välillä yritän sujahtaa nopeasti paikasta toiseen, että Mea keskittyisi myös omiin leikkeihin ja touhuilemiseen ilman, että niin sanotusti tahtomattani häntä häiritsen. Parhaita leluja ovat niiden koirankuppien lisäksi tällä hetkellä vappupallo ja sellainen hakkalelu! Ruuista maistuu edelleen aika lailla kaikki, mutta uusimpina hitteinä on kiva itse napostella kurkkua ja makaroneja.

KOLMEN kuukauden kuluttua hänestä tulee taapero. Vaikka onhan hän aina mun vauva ♥

Enni

Instagram: enniheidi

Facebook: klik