SLIDER

EDESSÄ ENSIMMÄINEN YÖ EROSSA MEASTA

Mea on nyt hieman yli 10 kuukauden ikäinen enkä oo ollut hänestä erossa neljää tuntia pidempään hereilläoloaikana. Pari kertaa oon ollut ulkona kavereiden kanssa, mutta niin, että Mea on juuri käymässä nukkumaan tai jo nukkumassa kun olen lähtenyt. Mulle on muutenkin ollut yllättävän hankalaa jättää Meaa hoitoon kenellekään ulkopuoliselle. Silloin Mean ollessa ehkä 3-4 kuukauden ikäinen, hoiti mun vanhemmat häntä täällä meillä pari kertaa kun käytiin Mikon kanssa elokuvissa tai syömässä, mutta sen jälkeen Mea ei oo ollut hoidossa kenelläkään 45 minuuttia pidempään - ja senkin vain kerran. Mea on älyttömän reipas eikä juuri vierasta, eli luultavasti tää hoitoon jättäminen ja hänestä erossa oleminen on suurempi ongelma mulle kuin hänelle. Jotenkin se vaan tuntuu jännittävältä kun meillä on kaikki omat rutiinit ja tavat, joita muutkin varmasti parhaansa mukaan noudattaisivat, mutta silti. Ne on meidän tavat. Ja mulle iskee ikävä sillä sekunnilla kun laitan oven perässäni kiinni... Tuttu tunne?


Nyt mulla olisi kuitenkin edessä ensimmäinen kokonainen vuorokausi öineen kaikkineen erossa Measta. Samalla oon odottavaisin mielen, sillä syy tähän erossa oloon on mitä parhain ja saanhan nukkua kokonaisen yön ja aamulla pitkään mutta... miten Mea pärjää ilman mua? Miten ihmeessä mie pärjään ilman Meaa? Meahan jää siis isänsä kanssa kotiin ja tiedän, uskon ja luotan, että he pärjäävät loistavasti täällä mutta kyllähän se silti jännittää. En muista oonko joskus maininnut, että en oo oikein koskaan saanut omaa maitoa talteen minkäänlaisilla rintapumpuilla, joten nytkin Mealle on tuolle ajalle vain n. 3dl maitoa pakkasessa vaikka normaalisti hänen kuuluisi saada puolet enemmän vuorokauden aikana. Tästähän mie sitten kehitin jo ajat sitten suuremman luokan paniikin, sillä Mea ei suostu juomaan edes korvikkeita. Jankkasin asiaa äitikavereilta ja neuvolasta ja kyllä mie nyt kai loppuviimein uskon, että yksi vuorokausi sinne tänne ei tee hallaa - etenkin kun Mea ei muutenkaan ole mikää "tissillä roikkuja". Ehkä on tärkeintä, että siellä pakkasessa on se iltamaito, joka rauhoittaa yöunille isin kanssa. 


Niin ja tosiaan, oon lähdössä siis lauantaina mun parhaan ystävän polttareille ja hoitamaan kaason hommia niissä merkeissä! Kyllä mie monesti harkitsin, että jos en menisi kuitenkaan, mutta niinkuin neuvolastakin sanoivat, niin tottahan se on, että mua jäisi jälkikäteen harmittamaan todella paljon - etenkin kun Mea kyllä pärjää. Ja varmaan miekin, kun on niin paljon touhua ja tekemistä, ettei ehkä ihan kokoaikaa ehdi miettimään ja ikävöimään. Kyllähän tässä pikkuhiljaa ihan syksynkin muuttuvien kuvioiden takia on aika tottua olemaan myös erossa. Sitä on vaan jotenkin elänyt niin symbioosissa tuon pienen rakkaan kanssa  9 + pian 11 kuukautta, että tuntuuhan se jännittävältä. Mutta mie tiedän, että viikonlopusta tulee hauska ja ikimuistoinen enkä loppupeleissä tietenkää halua missata mun parhaan ystävän polttareita! :)

Kyllä ne isin kanssa pärjää ...ja miekin parhaani yritän!

Milloin teidän lapset ovat olleet ensimmäistä kertaa erossa teistä äideistä, entäs yökylässä esimerkiksi mummolassa? Olis kiva kuulla! Nyt nukkumaan, hyvää yötä 

Enni (seuraathan mua jo instagramissa enniheidi, sillä päivitän siellä ahkerasti storya meidän päivistä )

ps. polttarisankari tietää juhliensa olevan ensi viikonloppuna - siksi voin kirjoittaa siitä tässä ;)

9 kommenttia

  1. Tyttö oli eka kertaa yökylässä mummolassa pari viikkoa siitä kun oli täyttäny vuoden. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä oli tyttö ekaa kertaa yön yli erossa miusta(isin kanssa kylläkin) kun oli 10kk. Itse pyörittelin samoja asioita mielessä ja vuodattelin kyyneleitä jo pohtiessa asiaa, saatika sitten kun lähdin. Lähteminen oli vain kauheinta. Meillä tosiaan joi tissimaitoa ja pullosta oli pari kertaa juonu mun maitoa, kun olin ollut muutamia tunteja poissa kotoa. Maitoa oli pakkasessa jonkun verran, mutta yömaito oli maistunut parhaiten :) Kiinteitä kumminkin meni hyvin joten ei sen puolesta ollu hätää et jäisi nälkä. Tsemppiä siulle ja tiedän, että Mea pärjää isin kanssa oikein hyvin :) nauti ystävien seurasta ❤️

    VastaaPoista
  3. Meillä neiti ei ole ollut ulkopuolisilla hoidossa yötä ollenkaan. Mummien sekä kummin kanssa n. 4x 1-4h. Isänsä kanssa hän on ollut taas paljon useamman yönkin. Ja hyvin he pärjäävät. Jokainen varmasti tekee ja elää tyylillään eikä oikeaa ja väärää ole. Mä pystyisin antamaan tytön äitini luokse yökylään mutten nää sille tarvetta joten toistaiseksi mennään oman perheen voimin. Mä itse tarvitsen paljon omaa aikaa ja meillä isi hoitaa hommansa tosi hyvin niin hyvillä mielin oon päässyt mm. Työmatkoille ja ulos ystävien kanssa.
    Tsemppiä viikonloppuun - hyvin se menee 🙂

    VastaaPoista
  4. Meidän esikoinen oli ekan kerran yökylässä ollessaan 4v. Meillä ei oo ollu koskaan mitään menoja mihin lapsia ei oo voinu ottaa tai olla erossa yön yli. Tuokin yökyläily tuli tytön omasta toiveesta ja se hänelle tietenkin suotiin.
    Poika halusi mennä 3vuotiaana yökylään ja menikin, mutta halusi tulla illalla takaisin kotiin. Nuorimmainen 2v ei oo ollu missään yön yli.
    Elokuussa tulee eka kerta kun ollaan molemmat vanhemmat pois kotoa yötä ja sillon mun sisko tulee vahtimaan lapsia meille kotiin, ellen jänistä ja peru menoja🙈 Yritän kuitenkin tsempata itteäni että kyllä he pärjää ja me vanhemmat ollaan kahdestaan yön yli ekaa kertaa melkein 6 vuoteen.

    VastaaPoista
  5. Esikoinen oli juuri täyttänyt vuoden kun oli ensimmäistä kertaa mummolassa yökylässä ja kakkonen oli ensimmäistä kertaa 1v 2kk iässä. Mea pärjää varmasti hienosti isän kanssa!

    VastaaPoista
  6. Meidän tyttö oli yökylässä ekaa kertaa parikuukautisena ja nyt 8kk iässä on ollut neljä kertaa. Hänestä näkee et hän nauttii kun saa ihan erilaista huomiota mitä kotona saa. Ja hoitajina on toiminut isovanhemmat, joita tyttö näkee vähintään kerran viikossa, useimmiten melkein joka päivä. :D että hoitajat on ainakin tuttuja ja turvallisia ja hyvin on sujunut joka kerta.

    VastaaPoista
  7. Me ollaan kesä miehen kanssa laivalla vuorotellen töissä. Eli toinen on aina kotona vauvan kanssa. työpäivät on 7-22.30. ja työpäiviä molemmilla on 2. Aluksi itkin kun eka työpäibä koitti, ja mietin että miten vauvamme pärjää ilman äitiä. Hän oli siis 5kk kun työt alkoi. Kaikki on kuitenkin mennyt tässä 3vkon aikana tosi hyvin ja ikäväkin alkaa helpottamaan, verrattain siihen ekaan työpäivään. Luulen että tämäkin on pahempi äidille kun vauvalle 😂

    VastaaPoista
  8. Meillä Hilla oli ekaa kertaa yökylässä vähän alle 8kk ikäsenä. Yö meni hyvin, mutta iltanukutus ei niinkään.. :D Meillä on semmonen "ongelma", että Hilla suostuu menemään yöunille vaan mun kanssa.. Joten jouduin lopulta käydä nukuttumassa sen. Kotonakaan isi ei kelpaa, joten vähän jännittää mitä töihin paluusta tulee kun mulla on vuorotyö. Nyt tällä viikolla isi nukutti pari kertaa, sai nukkumaan lopulta, mutta huudon kanssa... :D Mutta meillä kans Hilla on kyllä sillee ollu paljo hoidossa, ei hirveesti kuitenkaan pitempiä aikoja, mutta on pari kolme kertaa ollut koko päivänkin. Mulla ei oo ongelmaa jättää hoitoon, vaikka välillä kyllä vähän tekis mieli antaa kaiken maailman ohjeita miten pitää toimia missäkin tilanteessa... :D Eikä Hillallakaan oo mitään ongelmia kun on hoidossa ja päivällä nukahtaa kyllä muidenkin nukuttumana. Mutta ymmärrän kyllä sunkin pointin, ettet uskalla oikein jättää hoitoon, varmasti on vaikea päästää irti kun on ne omat jutut. Mutta kyllä se hyvin menee! <3 Niinkun kaikki varmasti sanoo heh. :D Mutta niin kun itekin sanoit, et varmasti ehdi ajatella asiaa niin paljon kun on tekemistä. :) Hauskaa polttaripäivää! <3

    www.nouw.com/pauliinamilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, hoksasin jälkeenpäin ton imetysasian, että se tietysti tekee sulle asiasta varmasti vähän suuremman! Kun mä en enää imetä niin on varmasti senkin takia helpompi jättää hoitoon. Että ymmärrän kyllä senkin kannalta, että on hankalampaa sulle jättää Mea hoitoon. :)

      Poista

© Mustavalkoisen värikästä • Theme by Maira G.