Taaperon huone

Taaperon huone

perjantai 21. joulukuuta 2018

Heipä hei pitkästä aikaa!

Blogi on arjen kiireissä ja pyörittämisessä jäänyt aivan taka-alalle. Osa on kysellyt, jatkanko vielä ja rehellinen vastaus luultavasti on, että en. Välillä ikävöin bloggaamista mutta suurimmaksi osaksi olen ollut vain helpottunut kun postauksia ei ole ollut jonossa pääkopassa eikä konkreettisesti täällä bloggerissakaan. Kaikella on aikansa. :)

Halusin kuitenkin tulla vielä jakamaan kuvia Mean huoneesta, sillä viimeisin postaus koski Mean uuden huoneen suunnittelua. Huone ollaan nyt saatu aika lailla valmiiksi, ottaen huomioon, että Mea ei tosiaan vielä nuku omassa huoneessaan vaan meidän kanssa. Meidän oli tarkoitus kokeilla omaan huoneeseen siirtymistä ennen joulua, mutta syyskuinen sairaalareissu sai aikaan takapakkia jo ihan omassa sängyssä nukkumiseen, niin ei olla pidetty asian kanssa kiirettä. Siispä Mean huoneeseen hankittiin "sängyn tilalle" pehmoiseksi paikaksi lattiatyyny Ikeasta ja se onkin ollut ihan huippu juttu, sillä Mea tykkää makoilla ja viettää aikaansa pehmeällä tyynyllä. Tyynyn saa myös kätevästi siirrettyä olohuoneeseen ja Mea voi katsoa siinä makoillen vaikka lastenohjelmia.

Tyynyn lisäksi huoneesta löytyy pallomeri, jonka Mea sai isovanhemmiltaan. Mea rakastaa palloja joten pallomeri on ollut meillä ihan menestys. Monet miettii miten vanhemmat jaksaa kerta toisensa jälkeen kerätä palloja pitkin kotia, mutta meillä Mea itseasiassa aika omatoimisesti korjaa pallot paikoilleen! Sekin on eräänlainen leikki, että pallot heitellään takaisin pallomereen jos ne ovat sattuneet lentämään yli laitojen. 

Lisäksi saatiin Mean huoneeseen yhteistyössä Maiboon kanssa ihana ihana IHANA rekkihylly! Mean kaapissa on melko pieni rekki, joten tämä lisärekki tuli tarpeeseen ja siihen on kiva ripustaa mekkoja ja muita hieman erityisempiä vaatteita. Mean huoneeseen on kertynyt myös aika paljon "koriste-esineitä" joten myös itse hylly tuli tarpeeseen! Maiboolta löytyy erilaisten hyllyjen lisäksi mm. helmitauluja ja palikoita sekä muita lastenhuoneen söpöjä sisustuselementtejä. 

Huoneesta puuttuu vielä verhot ja ajattelin katsella niitä sitten joulun jälkeisistä alennusmyynneistä. Ikkuna on aika kapea, joten ajatuksena on ollut etsiä mahdollisesti vaaleanpunainen laskosverho. Tällä hetkellä ikkunaa koristaa Pikuvaniljalta saadut tylli -pompomit ja uskon, että ne jäävät ikkunaan vielä myös sitten kun verhot saadaan paikoilleen. 

Mean huoneen matto on ihana Vm-Carpetin Hattara-jänö ja siitä tulikin instagramin puolella jokin aika sitten paljon kyselyjä. Matto on saatu aikaa sitten nimenomaan Mean huonetta varten Design from Scandinavianilta, mutta se joutui harmittavan pitkään odottamaan paikalleen pääsyä, kun Mean huone ei edellisessä kodissa sitten koskaan kunnolla valmistunut. Täällä uudessa kodissa se pääsi heti paikoilleen ja se on kyllä aivan ihana. Niin pehmoinen ja sopii muutenkin meidän pupufanin huoneesen täydellisesti. Maton läpi menee siis pienet suloiset jänönjäljet! Matto on myös liukumaton, joten se sopii hyvin lastenhuoneen matoksi. 

Joskus kevään aikana Mean huone tulee vielä kokemaan muutoksia, sillä aiotaan hankkia Mealle omaan huoneeseen suoraan juniorsänky. Olen katsellut monia talosänkyjä, mutta vielä ei ole päädytty mihinkään tiettyyn. Omassa huoneessa nukkumista harjoitellaan sitten suoraan uudessa sängyssä aikanaan. :)

Toivottavasti seuraat minua jo instagramissa, sillä vaikka blogi nyt luultavasti hiljenee niin instagramia päivitän ahkerasti ja siellä meidän kuulumisista pysyy parhaiten kärryillä. Sieltä löytyy sisustusjuttuja, perhe-arkea ja oikeastaan kaikenlaista arjen hömppää. Nimimerkkihän on se vanha tuttu enniheidi. Toivottavasti nähdään siellä ♥

Ihanaa joulua ja uutta vuotta 2019! Toivottavasti se tuo teille kaikille ihania asioita elämäänne. Kiitos yhteisistä blogivuosista - olet sitten ollut mukana jo vuodesta 2011 tai liittynyt joukkoon myöhemmin. ♥

Enni 

Lisätietoja »

MEAN HUONEEN SUUNNITTELUA

MEAN HUONEEN SUUNNITTELUA

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

...minne aika katoaa?! On taas vierähtänyt tovi viimeisimmästä postauksesta, mutta välillä musta oikeasti tuntuu että päivät ja viikot vaan vyöryy ohitse nyt kun tämä uusi arki on alkanut kunnolla rullaamaan. Mun oli tarkoitus kirjoitella vauvavuodesta seuraavaksi, mutta tarvitsen kaikkien ajatusten purkamiseen vieläkin enemmän aikaa, jotta postauksesta tulisi järkevä eikä tolkuttoman pitkä. Niinpä se saa vielä odottaa ja ajattelin tulla kertomaan teille vähän Mean tulevan huoneesta - on niin ihanaa, että VIHDOIN pääsen laittamaan Mealle omaa huonetta! Mea nukkuu kyllä edelleen meidän kanssa samassa huoneessa, mutta on silti kiva sisustaa Mealle ihan ikioma huone, jonne hän ehkä siirtyy nukkumaan vielä tämän vuoden puolella. Katsotaan. Mea saattaisi vaikka ollakkin siihen valmis, mutta minä en. En siksi, koska en jaksa öisin ravata kahden huoneen väliä, enkä muutenkaan ole valmis vielä olemaan yötä eri huoneessa tuon pienen tuhisijan kanssa. Siispä Mean huone on aluksi oikeastaan leikki- ja oleskeluhuone, jonne saa myös fiksusti kaikki tällä hetkellä olohuoneesa pyörivät lelut ja tavarat järjestykseen.

Mulle tuli tietenkin heti ensin mielikuviin vaaleanpunainen prinsessahuone. Hetken mietittyämme me päädyttiin kuitenkin hieman neutraalimpaan värimaailmaan, jota voidaan piristää sillä vaaleanpunaisella. Niinpä Mean huoneen kolme seinää on maalattu valkoisella ja yksi seinä on tapetoitu beigellä tapetilla, jossa on pieniä valkoisia täpliä/palloja. Tämä sama tapetti olisi tullut myös tähän nykyiseen kotiin Mean huoneeseen, jos se koskaan olisi ehtinyt valmistua. Väriä tuo tässä postauksessa näkyvä ihana Lempituotteen päiväpeitto, vaaleanpunaiset tauluhyllyt ja jossain kohtaa myös sitten verhot, kun sellaiset mieluisat löydämme. Tekstiileillä voi muutenkin muuttaa huoneen värimaailmaa sen mukaan, mistä Mea sitten itse myöhemmin tykkää.

Huoneeseen on hankittu jo myös uudet lipastot Ikeasta, uusi ihana pupumatto, jonka esittelen teille myöhemmin, iso lattiatyyny, ne tauluhyllyt... vähän kaikenlaista! Katsotaan, miten jo hankitut jutut sopivat yhteen ja mitä hankintalistalle vielä päätyy, kun nyt saadaan ensin tavaroita paikoilleen. Edelleen aiomme mennä pinnasängyllä, josta tosin saa jonkinlaisen taaperosängyn niin halutessaan. Katsotaan kuitenkin ihan rauhassa, milloin sellaiseen siirtyminen on ajankohtaista. Sänkyyn me saatiin hiljattain ihana uusi Vera-Veran 100% pellavaa oleva Aina pussilakanasetti maailman suloisimmasta vauvantarvikekaupasta Pikkuvaniljasta. Oon hypistellyt noita lakanoita monta kertaa, mutta en vielä raaski avata pakettia kokonaan vaan odotetaan, että muutto on ohi ja saadaan laitettua nuo pehmoiset lakanat Mealle heti uudessa kodissa pesun jälkeen. Oon suorastaan kateellinen Mealle noista lakanoista, sillä oon itsekin haaveillut pitkään pellavalakanoista. Pellava on hyvin hengittävä ja antibakteerinen materiaali, joten se sopii Mean atooppiselle iholle hyvin. Näihin Aina lakanoihin on tehty vielä pehmennyskäsittely, eli materiaalissa ei kuitenkaan ole pellavalle tyypillistä karheutta. Lainaisikohan Mea mulle näitä lakanoita? ♥

Lakanoiden lisäksi paketista paljastui suloisia tylli pompomeja, jotka ajattelin laittaa jollain lailla roikkumaan Mean huoneen kattoon. En osaa vielä varmaksi sanoa mihin kohtaan ja miten, mutta oon ihan varma, että noista tulee todella kiva kokonaisuus joka tuo huoneeseen vähän sitä prinsessamaista tunnelmaa! Yllärinä pakettiin oli sujautettu mukaan myös söpö vaalea tuttinauha, joka meillä jo Pikkuvaniljalta eri värissä löytyykin sekä suklaata äidille ja omia herkkuja Mealle. Kiitos Martina jälleen loistavasta palvelusta. ♥

Millainen lastenhuone teidän kotoa mahdollisesti löytyy? Mun mielestä lastenhuoneen tulee olla lastenhuoneen näköinen - sen näköinen, että siellä "asuu" lapsi. On kuitenkin kiva suunnitella joitain yksityiskohtia myös sisustuksellisesta näkökulmasta. Kunhan ne jutut eivät vie tilaa lapsen omalta luovuudelta ja lapselle tärkeiden lelujen ja esineiden esilläolosta.

Huomenna uusi viikko, tsemppiä siihen kaikille teille ♥
Enni

Lisätietoja »

UUSI ARKI

UUSI ARKI

torstai 16. elokuuta 2018

Uusi arki, paljon muutoksia ja uuden opettelua. Yhtä äkkiä en olekkaan enää kotiäiti.

Oon ollut nyt tasan kaksi viikkoa töissä, mulle aivan uudessa työpaikassa. Oon viihtynyt hyvin ja päässyt taas pikkuhiljaa kiinni työntekoon. Rehellisesti sanottuna olin ensimmäiset päivät aika ulapalla ja tuntui hetken, etten osaa enää tehdä töitäni. Pienen alkushokin jälkeen asiat kuitenkin palasivat pikkuhiljaa mieleen ja tunsin taas tekeväni juuri sitä työtä mistä nautin ja mitä parhaiten osaan. Mulla on aivan ihana ryhmä täynnä ihania lapsosia ja mukavat työkaverit. Uskon, että tästä tulee kiva ja erilainen kausi!

Sitten siihen isompaan muutokseen, eli Mean päiväkodin aloitukseen. Voi apua, miten paljon jännitin asiaa ja miten monta kertaa tuntui, että henki salpautuu kun edes ajattelin, että mun oma pieni rakas menee päiväkotiin. Joku muu hoitaa, lohduttaa, silittää uneen ja nostaa unisena syliin heräilemään. Se tuntui (ja tuntuu osittain edelleen) ihan järjettömän pahalta ja väärältä. Koska hän on mun. Fakta oli kuitenkin se, että siihen on totuttava. Aika paljon sain tehdä töitä ajatuksieni kanssa, että olin valmis siihen ensimmäiseen hoitopäivään, joka koitti siis tiistaina 7.8.

Mea käy päiväkodissa kolmena päivänä viikossa ja kaksi päivää on isin kanssa kotona. Me oltiin sunniteltu, että Mean kovasta äiti-vaheesta johtuen Mikko vie Mean hoitoon ensimmäisenä päivänä. Miusta eroaminen olis ollut Mealle aivan varmasti tällä hetkellä paljon isompi juttu ja voi olla, että olisin itsekin purskahtanut jännityksestä itkuun, eikä se tietenkään olisi siinä tilanteessa ollut millään lailla hyvä juttu. Me käytiin toukokuussa tutustumassa päiväkotiin, mutta Mikko ja Mea kävi vielä päivää ennen aloitusta muistuttelemassa mieleen, millainen paikka päiväkoti olikaan. Kun ensimmäinen hoitopäivä koitti, Mikko vei Mean ja oli Mean seurana vielä hieman vajaan tunnin, ennenkuin lähti tekemään töitä kotiin. Voitte uskoa, että mun työhön keskittyminen oli aika hankalaa siihen aikaan, kun tiesin, että Mea on jäämässä hoitoon yksin. Kaikki oli kuitenkin mennyt tosi hyvin. Mea oli syöny isin kanssa aamupalaa ja seurannut muiden lasten touhuja. Kun oli aika jäädä hoitoon yksin, oli Mea reippaasti vilkuttanut hoitajan sylistä. Kyselin Mean kuulumisia noin puolilta päivin ja siihen asti kaikki oli sujunut mallikkaasti. Ruoka oli maistunut ja Mea oli nukahtanut päiväunille viidessä minuutissa. Kun pääsin töistä, me mentiin yhdessä Mikon kanssa hakemaan Meaa. Mea oli juuri herännyt ja leikki hoitajan ja muiden lasten kanssa pikkuhuoneessa. Kun hän näki meidät, hän alkoi hymyillä leveästi ja konttasi kovaa vauhtia mun eteen ja pyysi päästä syliin. Sylissä hän halasi mua hurjan lujaa mutta hymyili isosti. Antoi pusun poskelle. Ja mulla meinasi tulla itku. Päivä oli mennyt todella hienosti ja Mea oli ollut todella reipas.

Nyt meillä on takana viisi kokonaista hoitopäivää. Oon itse vienyt Mean nyt kerran hoitoon ja hoitajan syliin siirryttyään Mea yritti takaisin mun syliin, mutta reipastui kuitenkin nopeasti ja lähti päivän touhuihin kun hävisin äkkiä näköpiiristä. Itkua ei onneksi kuulunut. Aina kun ollaan yhdessä tai erikseen menty hakemaan, Mea on iloinen ja haluaa heti syliin, halaa kovasti ja vilkuttaa hoitajille. Päivät ovat muutenki sujuneet hyvin, Mea syö hyvin, nukkuu pitkiä päiväunia ja tykkää seurata toisten lasten touhuja. Hän on päässy metsäretkelle ja kokeilemaan taikataikinaa. Kaikki hoitajat ovat kehuneet, miten iloinen, aktiivinen, sopeutuvainen ja nauravainen lapsi Mea on. Oon niin onnellinen, että hoidon aloitus on sujunut näin hyvin!

Varmasti tulee vielä hetkiä kun hoitoon jääminen on Mealle hankalaa eikä hän haluaisi jäädä. Mutta varmasti tulee myös niitä hetkiä, kun hän kiukuttelee portilla kun täytyisi lähteä kotiin leikkien ollessa vielä kavereiden kanssa kesken. Nyt oon kuitenkin ihan super onnellinen, että Mea tykkää olla hoidossa, mutta halaa lujasti kun pääsee taas äidin ja isin kanssa kotiin. Uusi arki tuntuu just nyt meille kaikille sopivalta. Kyllä mua joka päivä vielä mietityttää, miten Mealla menee, mutta kyllä mulla on nyt aika hyvä ja luottavainen olo.

Hän on niin pieni, niin rakas ja niin älyttömän reipas. ♥ Oon hänestä ja meistä todella ylpeä!

Enni

Lisätietoja »

YKSIVUOTIAS

YKSIVUOTIAS

lauantai 4. elokuuta 2018

Tämä kuukausipostaus tulee jälleen hieman myöhässä, sillä meillä on ollut melko kiireinen ja hektinen tämä kuunvaihde. Me oltiin tuossa Mean oikeana synttäripäivänä 28.7 Mean kummien häissä ja mulla oli se ”hääviikko” aika tohinaa kun toimin noissa häissä kaason roolissa. Häiden jälkeen piti alkaa orientoitua töihin ja nyt oonkin ollut jo kolme päivää uudessa työpaikassa. Toisaalta tämä on tosi kivaa vaihtelua, toisaalta tuntuu todella pahalta olla Measta erossa. Mea aloittaa hoidon ensi viikon tiistaina, eli sitäkin tässä kovasti nyt jännätään. Mutta mun ois tarkoitus kirjoitella näistä uuden arjen herättämistä ajatuksista teille ihan erikseen, joten mennään nyt itse tämän postauksen asiaan.

Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt mun pieni rakas vauva ei olekkaan enää vauva eikä edes vaapero, vaan taapero. Tämä vuosi (josta tulen myös kirjoittamaan erikseen) on ollut aivan ihana, opettavainen ja ikimuistoinen, mutta se on ollut myös raskas. En kuitenkaan vaihtaisi siitä mitään, sillä kaiken vuoden aikana kokemamme jälkeen, Mea on just nyt juuri sellainen ihana voimakastahtoinen taapero kun on ja me ollaan ihan mahtava tiimi perheenä. ♥

Meidän pieni yksivuotias osaa tällä hetkellä kävellä kävelykärryn ja tuen kanssa melko reippaasti. Hän ottaa myös muutamia reippaita askelia niin, että häntä tuetaan vain yhdellä kädellä. Kävelyjutut onkin nyt tällä hetkellä Measta ihan parasta hommaa. Konttausvauhti on kasvanut entisestään ja perässä on vaikea pysyä. Kokoajan täytyy yrittää vähän ennakoida, koska Mea ehtii joka paikkaan ja joka ikinen laatikko, kaappi ja etenkin kaikki ns. ”kielletty” kiinnostaa! Tietenkin.

Mea osaa syödä sormiruokaillen  itse ja suurin osa ruuista päätyy jo mahaan eikä lattialle. Lusikkaa ollaan pikkuhiljaa aloitettu treenaamaan ja sekin onnistuu jo jollain lailla tahmeiden ruokien, kuten puuron kanssa. Yritetään mahdollisimman paljon nyt syödä sellaista ruokaa, jota voimme kaikki syödä. Välillä menee vielä kuitenkin purkista. Mea on melkoinen ahmatti ja tunkee edelleen kaiken nenänsä edestä mielellään kerralla suuhun, se mua vähän päiväkodin aloitksessa jännittää. Toivon, että pientä malttia tän suhteen alkais päikyssä löytymään! :D

Mean sanavarastoon kuuluu tällä hetkellä äiti, äiti ja.. äiti. Tai oikeastaan äitääää. Kyllä hän lisäksi osaa sano myös -ssssi eli isi, kukkuu ja kakka. Äiti-vaihe on vain tällä hetkellä niin voimakas että jalan juuresta kaikuu jatkuvasti äitäääää äitääää. Ja jos äitä ei heti vastaa ja ota syliin niin myös kovaääninen karjun kaltainen itkeminen luonnistuu. Ja loppuu heti kun äiti ottaa syliin.

Uusia lempileluja ovat brion koottava palikkapelle, megabloks palikat ja puppe -kirja, josta Mea haluaa kokoajan osoittaa kissaa ja nallea. Vilkutus on myös edelleen kova juttu ja Mea tekee sitä käytännössä kokoajan. Hän kyllä tietää milloin kuuluu vilkuttaa, mutta tekee sitä myös leikin kaltaisesti jatkuvasti. Se on Measta niin kivaa!

Sellainen on meidän täydellinen, maailman rakkain isän ja äidin yksivuotias. ♥

Ihanaa viikonloppua ♥

Enni

Lisätietoja »

UUSI IHANA SOHVA

UUSI IHANA SOHVA

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Postaus toteutettu yhteistyössä Veken kalusteen kanssa.

Muutama viikko sitten pohdin uuden sohvan hankintaa, sillä entiset eivät millään muotoa sopineet koiratalouteen eivätkä enää muutenkaan miellyttäneet omaa silmää. Postaukseen pääset tästä.
Pari viikkoa Veken sohvavalikoimaa selailtuani päädyin vertailemaan kolmea eri nahkasohvaa, joihin olin ihastunut valkoisella nahkaverhoilulla. Yksi kolmesta vei kuitenkin aika lailla ylivoimaisen voiton!

En halunnut julkaista teille tätä postausta, ennekuin olin kertonut instagramissa, että me muutetaan - kyllä, taas. Me muutetaan omasta tahdostamme pienempään asuntoon. Alle sata neliöiseen paritalon puolikkaaseen toiselle puolen kaupunkia. Ja me ollaan tästä ihan super innoissamme! Meidän oli kuitenkin punnittava sohvavalintaamme se fakta mielessä, ettei uudessa kodissa ole niin rajattomasti tilaa kuin nykyisessä. Kulmasohva ei myöskään istu mielestäni ihan kaiken mallisiin huoneisiin, joten tästä varmaan osaattekin jo arvata, että meille kotiutui lopulta valkoinen Neiser Nemo kulmadivaanisohva. Sohva on nyt ollut käytössä muutaman viikon verran ja me ollaan ihan rakastuneita siihen! Sohva on kaunis ja jollain tapaa sopivan jämäkkä mutta myös siro. Se on ihan uskomattoman helppo pitää puhtaana enkä satavarmasti enää koskaan hanki kangassohvaa, sillä tuo nahka on esimerkiksi niin helppo pyyhkäistä pölyhuiskalla puhtaaksi koiran karvoista. Nahkaan ei myöskään ole jäänyt ainakaan vielä mitään värjäytymiä ja vain yhden lian olen siitä kostealla rätillä pyyhkinyt - ja sekin lähti tuosta noin vaan! Toki me suojattiin sohva asiaan kuuluvilla tuotteilla ennen kuin otettiin se käyttöön. Sohva on myös saanut jokaiselta vieraalta hurjan paljon kehuja. Sille löytyi uudesta kodistakin täydellinen paikka, johon se suuresta koostaan huolimatta mahtuu oikein hyvin!

Tässä pari kuvaa uudesta sohvasta nykyisessä kodissa.

Jos muistatte, niin sanoin että mua vähän pelottaa, näyttääkö nahkasohvat yleensäkin kovilta ja kolkoilta. Nyt mun täytyy kuitenkin sanoa, että kun heitin sohvalle pari vilttiä ja muutaman tyynyn niin kaikki vähäinenkin kolkkous oli sen saman tien tipotiessään! Me ollaan ihan rakastuttu tähän uuteen sohvaan ja aiotaan kyllä pitää tästä hyvää huolta ja hoitaa oikeilla tuotteilla, jotta sohva kestäisi meillä käytössä mahdollisimman pitkään. :)

Osuiko meidän valinta oikeaan, mitä ootte mieltä?

Ihanaa sunnuntain jatkoa! Mulla on enää pari päivää töitä ja sitten pitäisi pitkästä aikaa palata työelämään.
J ä n n i t t ä ä.

Enni

Lisätietoja »

YKSIVUOTISSYNTYMÄPÄIVÄT

YKSIVUOTISSYNTYMÄPÄIVÄT

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Me juhlittiin nyt viikonloppuna Mean tulevaa 1 -vuotissyntymäpäivää. Ollaan ensi lauantaina (eli Mean oikeana syntymäpäivänä) häissä, joten järjestettiin juhlat hieman etukäteen. Lauantaina meillä kävi kylässä sukulaisia ja ystäviä ja sunnuntaina puolestaan meidän ihanan mammaporukan äidit ja lapset. Meinasi kirjoittaa automaattisesti vauvat, sillä toi meidän porukka on muotoutunut jo, kun suurinosa meidän lapsista asusteli masuissa, mutta eihän meillä vauvoja ole enää kuin Mea ja Meastakin tulee tällä viikolla taapero! 

Mutta nyt niihin juhliin. Aina käy näin, että alan höpöttelemään ihan aiheen vierestä, eh. Meille oli tulossa noin kolmisenkymmentä vierasta viikonlopun aikana, joten tarjottavaa oli jonkun verran keksittävä. Onneksi sukulaiset riensi tässäkin kohtaa apuun; mun kummi teki kauniit kakut ja äiti leipoi suolaiset piirakat! Itselle jäi kaiken suursiivouksen ja koristelun lisäksi marja-hedelmävartaat, ruisnappien täyttäminen ja mars-riisisuklaamakeisten leipominen. Tarjottavat tehtiin siis gluteenittomia suolaisia piirakoita lukuunottamatta itse ja kaikki näytti vieraille maistuvan. 

Juhlien väriteemaksi valikoitui vaaleansininen ja vaaleanpunainen. Sininen valikoitui vaaleanpunaisen kaveriksi Mean ihanan tyllihameen mukaan. Halusin Mealle kaiken vaaleanpunaisen vaihteluksi ehdottomasti vaaleansinisen hameen, sillä Mean sinisiin silmiin sopii siniset vaatteet täydellisesti! Osa koristeista löytyi kotoa jo entuudestaan, mutta suurimman osan koristeista sain yhteistyössä juhlakauppa Decora Housesta. Kiitos heille ihanista teemaväreihin sopivista lautasista, sydänserveteistä, paperipilleistä, kakkukupeista, kakkukynttilästä, ilmapalloista, helminauhasta ja kuvataustasta. Decora House on mulle entuudestaan häiden ja ristiäisten ajalta tuttu juhlakauppa, joten siksi tiesin luottaa heidän valikoimaansa myös näiden syntymäpäivien osalta. Jos sulla on jotkut juhlat just nyt suunnitteilla, niin kurkkaappa postauksen loppuun! ;)

Tässä kuvatulva meidän juhlista;

Juhlat sujuivat kaikin puolin oikein hyvin ja pieni sankari nautti saamastaan huomiosta ja uusista leluista. Paketeista kiinnosti toki eniten kortit ja narut, mutta lauantai -ja sunnuntai -illat meni uusiin leluihin tutustuessa ja niillä leikkiessä! Mea suostui pitämään ihanaa tylliunelmaansakin yllättävän pitkään ja konttasi se päällä menemään kiireen vilkkaa, mutta molempina päivinä noin puolessa välissä juhlia sai hameet ja hiuspanta kyytiä kun sankari halusi heittäytyä hieman enemmän kesämoodiin. Lauantaina viimeisten vieraiden aikaan lähti bodykin ja päivänsankari viiletti menemään lähes nakkena - vaan mitäpä tuosta! ♥

Nyt on sitten mun pienen rakkaan ensimmäistä syntymäpäivää juhlittu, vaikkakin oikea syntymäpäivä on vielä edessä päin. Mieli on onnellinen mutta haikea. Niin se vauvavuosi vaan tuli ja meni hujauksessa. Paljon ehti tapahtua, mutta hurjan nopeasti vuosi silti vierähti. Kirjoittelen teille vauvavuodesta vielä erikseen, sillä mulla on siitä niin paljon sanottavaa ja ajatuksia jaettavana.

Mutta nyt te muut mahdolliset juhlahullut siellä ruudun toisella puolella! Suunnittelet sitten ristäisiä, häitä, vauvakutsuja, teemasynttäreitä, oikeastaan ihan mitä vain juhlia niin mulla olisi teille alekoodi Decora Houselle! Koodilla enniheidi saatte -20% alennusta koko valikoimasta heinäkuun loppuun saakka! Niinkuin jo mainitsinkin, niin itse olen löytänyt Decora Houselta juhlatarvikkeet niin häihin, ristiäisiin kuin myös synttäreille, joten suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan heidän kattavan valikoimansa! 

Mitäs tykkäsitte meidän koristeista ja kattauksesta? Meille jäi iso kasa ihania muistoa ja kuvia näistä juhlista. ♥

Enni

Lisätietoja »

ENSIMMÄINEN YÖKYLÄREISSU

ENSIMMÄINEN YÖKYLÄREISSU

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Nyt on yksivuotissynttärit juhlittu ja juhlat meni ihan loistavasti! Palaan noihin synttärijuhliin vielä tämän viikon aikana, mutta ensin ajattelin tulla vähän jakamaan fiiliksiä toissa viikonlopusta. Silloihan Mea oli nimittäin ekan kerran yökylässä ja me Mikon kanssa festaroimassa Ilosaarirockissa!

Mua luonnollisesti jännitti tää eka yökyläily ihan suunnattoman paljon. Jännitin asiaa jo kuukausi etukäteen ja rokkiviikonlopun lähestyessä mietin jo useasti, että olkoot koko festarit - minä jään kotiin! Mikko, ystävät ja mun vanhemmat saivat mut kuitenkin ylipuhuttua - tekee kuulemma hyvää välillä ottaa irtiotto arjesta pariskuntana, ei vain äitinä ja isänä. Ja niinhä se on. 

Toisaalta mulla oli kokoajan todella luottavainen olo jättää Mea yökylään, koska hän meni mun vanhemmille joita nähdään viikottain ja Mea on muutenkin niin reipas eikä vierasta. Silti mietin, jos Mea vaikka vaan itkee koko päivän ja yön, mitä jos hän kaipaa vaan äidin syliin mutta ei tietenkään osaa sanoa sitä ääneen? Mun äiti lohdutti, että se on vain yksi yö ja he seisovat sen vaikka päällään jos koko yö itketään ja valvotaan. Kaikki järjestyy kyllä eikä Mea saa mitään traumoja, niinkun jo kauhukuvia päässäni pyörittelin... Lisäksi mietin myös, että osaanko itse irtaantua arjesta ja pitää hauskaa vai mietinkö kokoajan, miten Mealla menee mummilassa...

Noh. Meallahan ei ollut mummilassa mitään hätää. Hän jäi sinne iloisesti nauraen ja meille vilkuttaen. Ruoka oli maistunut, uni oli maittanut ja uima-altaassa oli iloisesti polskittu menemään. Äiti ja isä laittoi mulle välillä "väliaikatietoja" ja jokaisessa kuvassa mun lapsellani oli iso leveä hymy kasvoillaan. Ehkä tää yökyläily oli loppupeleissä jollan tapaa myös Mealle irtiotto arjesta ja vaihtelua päiviin. Myös yö oli mennyt mainiosti - yhden kerran oli herännyt ja suunnilleen samaa aikaan kun yleensä kotonakin jos herää. Silittely ja tutti oli riittänyt. Aika aikaisin hän oli mummin ja ukin aamutoimille herättänyt, mutta hetken päästä oli taas uni maittanut ja mummi ja ukkikin saivat ottaa aamutorkut. Kymmenen jälkeen mun isä toi Mean kotiin ja vaikka hän kovasti mua kotiin tullessa halasikin, niin kohta lähti iloisesti tuttuun tapaan leluillansa leikkimään - ei siis traumoja. Sunnuntain Mea vietti sitten vielä isänsä kanssa, koska mulla oli kahden päivän festarilippu ja sunnuntaikin oli iskän kanssa sujunut mallikkaasti - se mua ei tosin enää jännittänyt, koska tiedän että noi kaksi pärjää paremmin kuin hyvin.

Mites meidän rokki sitten meni ja mietinkö jatkuvasti, miten Mealla menee? En. Vaikeinta oli sanoa Mealle heippa ja todeta, että huomenna näet taas äidin ja isin. Kun pääsin lopulta miljoonien halien, pusujen ja vilkuttelujen jälkeen autoon ja korkkasin ekan festarijuoman auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, niin osasin rentoutua ja luottaa, että kaikki menee hyvin. Toki ne väliaikatiedot tekivät hyvää, koska osasin olla vielä rennommin mielin, kun näin, että Mealla on mukavaa mummilassa. Mie vietin kuitenkin Mikon ja kavereiden kanssa ihan huippu viikonlopun ja olin välillä iha vaan Enni. Äitinä olo on maailman parasta, mutta on tärkeää muistaa sen ensisijaisen roolin lisäksi olla välillä myös vaimo ja ihan vaan minä.

Voin hyvillä mielin jättää Mean yökylään mummilaan tulevana viikonloppuna kun menemme mun parhaan ystävän häihin, joissa toimin itseasiassa myös kaasona. Mea tulee kyllä tietenkin mukaan häihin, mutta illalla äiti hakee Mean yökylään ja aamulla ukki tuo sitten kotiin. Olin päättänyt, että lähden ajoissa häistä kotiin Mean kanssa, jos tuo festariviikonlopun yökyläily ei suju, mutta nyt mulla on tosi luottavainen olo ja on ihana olla häissä huoletta iltamyöhään saakka. On onni, että Mealle tärkeät mummi ja ukki asuvat lähellä ja auttavat. ♥

Ihanaa uutta viikkoa sulle ♥
Enni

seuraathan mua jo instagramissa? >> @enniheidi 

Lisätietoja »

KOTIÄIDIN FREESAUS

KOTIÄIDIN FREESAUS

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Postaus toteutettu yhteistyössä Voxyhairin, Annan ja Idhairin kanssa. Palveluista saatu alennusta.

Kävin raskausaikana kampaajalla vain kerran ja koska hiusten värjäämistä ei sinänsä suositella raskausaikana, niin silloinkin mulle tehtiin vain raitoja, jotka eivät alkaneet tyvestä eivätkä näin ollen koskettaneet päänahkaa. Mean syntymän jälkeen olen tainnut käydä kampaajalla kolme vai neljä kertaa. Pitkään kasvatin omaa väriä, mutta kuten jo vähän enteilinkin, niin oma väri tuntui liian "mitäänsanomattomalta" ja sai näyttämään mun kasvot jotenkin elottomalta. Pikkuhiljaa tyveä jälleen tummennettiin ja kyselinkin myös instagramin puolella, sopisiko mulle pitkästä aikaa tumma tukka. Asia jakoi mielipiteet aika tarkalleen tasan, mutta tumma vei pienellä äänimäärällä voiton. Vaalean värin lisäksi mua alkoi toden teolla kyllästyttämään jatkuvasti vain ohuemmat ja ohueammat hiukset, sillä mulla lähtee edelleen raskauden jälkeen järjettömiä määriä hiuksia. Tumma tukka ja pidennykset... siitä se ajatus sitten lähti!

Reilu viikko sitten marssin mulle entuudestaan tuntemattomaan kampaamoon mutta mulle ennestään tutun kampaajan luokse pitkä tumma tukka mielessäni. Oltiin Joensuun Voxyhairin Annan kanssa suunniteltu tätä projektia jonkin aikaa ja olin ihan täpinöissäni kun aamulla yhdeksältä istahdin Voxyhairin tuoliin. Oltiin tilattu mulle sopivat teippipidennykset idhairilta, joka on suomalainen korkealaatuisiin hiustuotteisiin ja hiuspidennyksiin erikoistunut verkkokauppa. Hiustenpidennysten lisäksi heidän verkkokaupastaan löytyy mm. muotoilutuotteita, laitteita sekä hiustenhoitotuotteita aina shampoista tehohoitoihin. Mulla on ennenkin ollut Idhairin pidennyksiä, joten pidennysten laadun suhteen mun ei tarvinnut olla huolissaan! Ennen pidennysten kiinnittämistä mun hiuksia täytyi kuitenkin värjätä ja Anna teki mulle myös Olaplex -käsittelyn, joka korjaa ´, vahvistaa ja suojaa hiuksia kemiallisten käsittelyiden aiheuttamalta rasitukselta. Sen avulla hiusta voidaan myös vaalentaa ja värjätä turvallisemmin ilman pelkoa vaurioituneista hiuksista. Voisinpa sanoa, että vuosien värjäämisen jälkeen tää hoito ois ollut paikallaan varmaan jo useamman kerran aiemmin! Lisää voit lukea esimerkiksi täältä.

Musta ihan oikeasti tuntuu, että tässä kohtaa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eli tässä ensin pari kuvaa siitä, mistä lähdettiin. Miten sitä ei koskaan tajua, että sinne kampaajalle ois voinut marssia jo pikkasen aiemmin...

Seuraavaksi tulee pari kuvaa, jotka on otettu Olaplex -hoidon ja värjäyksen jälkeen. Jos en olisi haaveillut pitkästä tummasta tukasta, niin olisin ollut jo tässä kohtaa täydellisen tyytyväinen asiakas poistumaan kotiin päin. Väristä tuli todella kiva, se tummeni ja viileni juuri niin kuin olin toivonutkin. Hiuksista tuli myös ihanan kiiltävät ja terveen näköiset.

Seuraavaksi me siirryttiin pidennysten pariin. Mun hiuksiin laitettiin kaksi pakettia hiuksia: toinen vaaleaa ja toinen tummaa. Värit saatiin mätsäämään mun uuteen hiusväriin aika täydellisesti! Pidennykset oliva tosiaan teippikiinnityksellä ja koska mulla on ollut teipit aiemminkin, niin kiinnitystapa sopi mulle paremmin kuin hyvin. Pidennysten pituus on 45cm, toki latvoja hieman tasoitettiin kun hiukset oli laitettu paikoillaan. Lisäksi mun omaa latvaa vähän rikottiin, jotta pidennys asettuisi mun omiin hiuksiin luonnollisesti. 

Ja mun täytyy sanoa, että Anna teki ihan loistavaa työtä ja mie suorastaan r a k a s t a n uusia hiuksiani! Tässä kuva yhtään valehtelematta mun unelmien hiuksista ja täydellisestä lopputuloksesta sekä koko muutoksesta:

En voi yksinkertaisesti kun olla ihan super tyytyväinen ja kiitollinen Annalle näistä upeista hiuksista, jotka ovat keränneet kehuja tutuilta ja tuntemattomilta pitkin viikkoa. Kyllähän siinä aina oma aikansa kestää tottua pitkään tukkaan ja elämiseen pidennysten kanssa, mutta sain Annalta tosi hyvät ohjeet ja hän on onnekseni melkein aina puhelimen päässä kun mulle tulee joku kysymys mieleen tai oon näiden kanssa ihan solmussa, heh! Anna on loistava myös siinä, että häneltä ei puutu rohkeutta kokeilla vähän hurjempiakin juttuja eikä hän tässä munkaan projektissa kertaakaan sanonut, että ootko enni nyt ihan varma. Mulla kun aina sattuu olemaan vaikka minkälaisia suunnitelmia ilman, että mulla on minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Anna sopii siis täydellisesti mulle koska hän tykkää kokeilla myös uutta ja miksailla värejä niin, että jokainen asiakas voi esittää rohkeasti omat toiveensa! Voin siis lämpimästi suotella Annaa ja muutenkin koko Voxyhairia. ♥

Ja nyt se paras osuus teille, nimittäin saatte Joensuun Voxyhairilta -10% alennuksen väri ja leikkaus paketista, kun mainitsette aikaa varatessanne olevanne mun blogin lukijoita! Tarjous on voimassa elokuun loppuun asti ja koskee kaikkia Joensuun Voxyhairin työntekijöitä. Eikun siis laittamaan tukka kesäkuntoon! Voxyhairia ja Annaa voitte seurata instagramissa: @hairbyannajuntunen & @voxyhairjns.

Yhteystiedot:
Kauppakeskus Iso Myy
Kauppakatu 26
80100 Joensuu
p. 0400 725 497

Kertokaahan vielä, mitä mieltä ootte mun hiusmuutoksesta? :) Nyt toivotan ihanaa illan jatkoa teille ja siirryn itse iltapalan kautta unille. Hyvää yötä ♥

Enni

Lisätietoja »

YKSITOISTA KUUKAUTTA...

YKSITOISTA KUUKAUTTA...

perjantai 6. heinäkuuta 2018

...eli enää Y K S I tai oikeastaan nyt alle yksi kuukausi koko vauvavuotta jäljellä! Meidän pian vuoden ikäisestä vaaperosta on kuluneen kuukauden aikana tullut melko topakka ja omatahtoinen neiti, joka ilahduttaa meitä silti myös kovaäänisellä naurullaan ja hempeillä haleillaan päivästä toiseen. Mea on selkeästi perinyt temperamenttisuuden äidiltään, sillä ollaan molemmat aika nollasta sataan ja toistepäin -persoonia. Kun neiti Mea ei saa esimerkiksi kiivetä kävelykärryyn seisomaan (kun ei viel oikein ilman tukea osaa seistä) niin siinä saa matkanvarrella olevat lelutkin kyytiä kun ottaa päähän.. eh :D Hän on pieni ja pippurinen äidin ja isin rakas. ♥

Mea kävelee tukea vasten ja seisoo jo vain yhdellä kädellä tukien melko vakaasti. Kävelykärryn kanssa kävely on vielä hieman haastavaa sillä kärry meinaa karata alta, mutta esimerkiksi keittiön tuolit ovat Mean mielestä täydellinen apu kävelytreenissä. Hän myös kävelee hyvin kun "kävelytetään" käsistä kiinni pitäen. Ryömi Mea ei oikeastaan enää laisinkaan vaan konttaa kauhealla vauhdilla paikasta toiseen. Vaikka vauhti on kova, niin suurimmilta kolhuilta ollaan edelleen vätytty, koska Mea kuitenkin liikkuu ja nousee aika harkitsevasti. Hän osaa myös laskeutua takaisin maahan rauhallisesti. Sohvalle ei vielä ylety kiipeämään ja hyvä niin, sillä kun me hänet sinne joskus nostetaan niin hän tulisi mielellään sieltä alas pää edessä. Vielä siis on hieman treenaamista siinä, että peppu edellä laskeutuminen saattaisi olla turvallisempaa.

Mea on edelleen kunnon papupata ja höpöttää mennessään jatkuvasti. "Äiti" hän toistaa monta kertaa päivässä ja "isi" on myös opittu silloin tällön sanomaan. Mea osoittaa Mikkoa ja sanoo "ssssii". Äiti on usein vielä "äiddi", mutta molemmat sanat ovat kyllä selkeästi tarkoituksenmukaisia. Välillä tulee myös ne "he-heei" ja "o-ouu". Vilkuttaa Mea voisi joka paikassa ja kaikille ohikulkeville ja hän muistaa aina taputtaa onnistumisille tai esimerkiksi hyville lastenlauluille ja -ohjelmille.

Itse syömisessä ollaan vähän edistytty. Vaikka kaikki pitäisi edelleen saada melkein kokonaan suuhun niin jotain malttia sen suhteen on kuitenkin jo tullut. Lusikalla Mea osaa syödä vähän itse puuroa ja soseita, jotka helposti tarttuvat lusikkaan. Välillä hän oikein suuttuu, kun yrittää auttaa. "Minä itse" on siis täällä jo tuttu juttu. Paljon ollaan alettu koko perhe syömään jo samoja ruokia, mutta myös purkkiruokaa menee välillä. Toki teen Mealle aina suolattomat yms. versiot. Mansikat ovat edelleen suurinta herkkua ja tyttö voisi suorastaan elää niillä jos muuta ei tarjottaisi. No, kukapa ei!

Päiväkodin aloitus ja mun töihin paluu lähestyvät kovaa vauhtia ja tätä äitiä jännittää ihan kamalasti! Ensin olisi kuitenkin edessä Mean eka yökyläily mummilassa, joten jännitetään se nyt ensin alta pois... Eiköhän kaikki suju kuitenkin hyvin! ♥

Enni

Lisätietoja »

UUDEN SOHVAN HANKINTA

UUDEN SOHVAN HANKINTA

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Postaus toteutettu yhteistyössä Veken kalusteen kanssa.

Mun haave on jo pienen ikuisuude ollut uusi sohva. Meillä on kuuden vuoden aikana ehtinyt olla divaanisohvaa, kahta erillistä sohvaa, vuodesohvaa, vaaleaa, tummaa, harmaata... Nyt meillä on kolmisen vuotta ollut kaksi erillistä harmaata kangassohvaa. Sohvat ovat palvelleet hyvin, mutta joka ikisen sohvan kohdalla olen kironnut sitä koirankarvan määrää, joka kangassohvaan suorastaan liimautuu kiinni. Ja niitä ei tunnu saavan irti ei millään! Etenkin, kun meidän koirista irtoava karva on paksua ja piikkimäistä - se oikein kaivautuu sohvakankaaseen. Olen kokeillut ihmesienet, sheivaushöylät, ikkunalastat - ei ei ja ei. Saahan niillä sohvan hetkeksi aikaa siistiksi mutta parin päivän päästä tilanne on jo ennallaan. Okei, en voi syyttää karvamäärästä tällä hetkellä vain koiria, sillä mun hiustenlähtö on raskauden jälkeen ollut aivan järjetöntä ja niinpä sohvasta löytyy myös mun hiuksia... Lisäksi mua kyllästyttää kaksi erillistä sohvaa, kun me kuitenkin usein koko perhe ängetään samalle sohvalle. Näiden "ongelmien" pohjalta lähdettiin miettimään millainen sohva meille seuraavaksi sopisi ja lopputulos oli: nahkaverhoiltu divaani- tai kulmasohva.

En edes oikeastaan ymmärrä, miksei olla hankittu tai edes harkittu nahkasohvaa jo aiemmin. Sehän on miljoona kertaa helpompi pitää puhtaana ja siistinä. Se on yleensä paljon "pitkäikäisempi" kuin tavallinen kangassohva. Luin ja kyselin myös paljon kokemuksia nahkasohvasta lapsi- ja/tai koiraperheessä ja sain vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia. Ei tartu koirankarva (tai mun hiukset...) ja esimerkiksi lapsen vahingossa sohvalle kaatama juoma on helppo siivota pois. Ehkä nahkasohva on tuntunut mulle aiemmin jotenkin kovalta ja kolkolta, mutta nettiä selaillessa oon löytänyt paljon inspiraatiota siihen, miten nahkasohvankin saa näyttämään pehmoiselta ja kutsuvalta.

Yhteistyössä Veken kalusteen kanssa alettiin selailemaan heidän kattavaa sohvavalikoimaansa. Sohvan väriksi haluttiin valkoinen, sillä musta sohva tuntui liian massiiviselta meidän sisustustyyliin. Eli kriteereitä olivat nahkaverhoilu, divaani- tai kulmasohva sekä mahdollisuus valita väriksi valkoinen. Me päädyttiin puntaroimaan näitä kolmea sohvaa:

1. ELIS AVOKULMASOHVA NAHKAVERHOILULLA
2. NEISER NEMO KULMADIVAANISOHVA
3. MONDO AVOKULMASOHVA 

Näissä kaikissa sohvissa mun silmää miellytti siro ulkomuoto ja metalliset jalat. Mun mielestä nää kaikki myös muistutti jollain lailla toisiaan ja selatessa meninkin monta kerta sekaisin, että mitä olin viimeksi katsonut. Tuo keskimmäinen vaihtoehto vaan ei ole toisten lailla kulmasohva vaan ISO kulmadivaanisohva ja sen käsinojat ovat hieman erilaiset. Mikä näistä sohvista sopisi parhaiten teille eli mikä on sun lemppari? Entäpä ottaisitko nahkasohvan itsellesi mieluummin mustana vai valkoisena?

Mie palaan seuraavassa sohvapostauksessa paljastamaan, mikä näistä kolmesta sohvasta lopulta kotiutui meille. Osa on ehkä saattanut jo nähdä uuden sohvan vilahtavan mun instan storyssa, mutta hys hys - ei paljasteta sitä kaikille vielä... ;)

Ihanaa keskviikon iltaa ♥

Enni

Lisätietoja »

ÄITIKIRJA -HAASTE

ÄITIKIRJA -HAASTE

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Tehtävänimikkeenä Laura -blogin Laura haastoi jokunen aika sitten äidit vastaamaan muutamiin äitiyttä koskeviin kysymyksiin. Alkuperäinen ajatus oli vastata kysymyksiin ennen äitienpäivää Lauran tulevaa postausta varten, mutta uskonpa, että on OK toteuttaa tämä haaste vielä näin jälkikäteenkin. Joten tässäpä tulee mun vastaukset kysymyksiin. :)

Kuinka monta lasta: Yksi lapsi, pian 11 kuukautta vanha Mea. ♥

Minkä ikäisenä tulit ensimmäistä kertaa äidiksi: Olin juuri täyttänyt 25 vuotta.

Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Iloa, rakkautta ja onnenkyyneliä. Raskaus oli odotettu, mutta kaikki tapahtui itselle yllättävän äkkiä, joten uusi tilanne aiheutti myös hämmennystä. Olin maailman onnellisin.

Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Unohtumaton, kivulias, jännittävä.

Parasta äitiydessä: Yksinkertaisesti se rakkauden määrä tuota pientä ihmistä kohtaan. Se on uskomatonta eikä sitä voi ennalta käsittää. Mea on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, kaikella tapaa.

Pahinta äitiydessä: Valvotut ja katkonaiset yöt - etenkin kun on tällainen unikeko ja nukkumista rakastava tyyppi kuten minä. Lisäksi se pelko, mikä tulee jos oma lapsi sairastaa. Pienikin flunssa tuntuu ainakin vielä näin vauvavuoden aikana isommalta asialta kuin onkaan.

Must have tavara, joka helpottaa äitiyttä: Mun on pakko kompata Lauraa tässä, että kännykkä. Ei siksi, että sillä pääsee somettamaan kun lapsi nukkuu vaan siksi, että sen kautta olen saanut valtavan määrän vertaistukea, tutustunut uusiin ystäviin ja äitikavereihin sekä löytänyt vastauksia moniin kysymyksiin, joita tässä vauvavuoden aikana on tullut. Lisäksi olen saanut sillä yhteyden vanhempiini ja muihin läheisiin kun en enää lohduttoman itkun ja uusien asioiden keskeltä ole tiennyt, mitä voin yrittää seuraavaksi.

Must have tavara vauvavuodelle: Tää ei ehkä kaikille oo must have, mutta meidän elämää helpotti ihan todella paljon koliikkikeinu! Se oli usein ainut paikka, missä Mea mahakipuisena rauhottui ja missä viihtyi esimerkiksi sen aikaa itsekseen, että sain itsekin syötyä.

Paras arkiruoka: Kanakastike ja riisi tai makkarakeitto!

Olen hyvä äiti koska: En nykyään enää stressaa, joka asiasta (liittyen esimerkiksi äitiyteen tai kodinhoitoon) ja uskon, että jollain tapaa Meakin on huomannut, että äiti on nykyään rennompi tyyppi ja se vaikuttaa häneenkin. Olen myös hyvä äiti, koska asetan lapseni tarpeet aina muiden tarpeiden edelle ja yritän tehdä päivistä mahdollisimman monipuolisia, että saadaan nauttia näistä yhteisistä täysistä päivistä ihan täysillä, ennen kuin uusi arki alkaa ja menen töihin ja Mea hoitoon.

Parasta lapsiperheen arjessa: Se, ettei mikään päivä ole taatusti samanlainen vaan täynnä yllätyksiä!

Pahinta lapsiperheen arjessa: Se, ettei tiedä varmaksi milloin voin seuraavan kerran vapaasti nukkua vaikka kellon ympäri. Ehkä myös päivittäin (useastikkin) pyörivä pyykkikone ja silti kaapissa odottava uusi iso kasa pyykkiä.

Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Se, miten nopeasti uuteen rooliinsa mukautuu ja miten nopeasti uudet tavat, rytmit ja asiat oppii ja sisäistää. Miten sitä yhtä äkkiä osaakin olla toiselle ihmiselle äiti.

Minun vinkkini äideille: Älkää googlatko kaikkea älkääkä uskoko kaikkea. Luottakaa myös itseenne ja teidän tapaan toimia, vaikka joku muu toimisi aivan päinvastoin. Osatkaa suhtautua kaikkeen myös hieman huumorilla ja ottakaa rennosti. Kyllä kaikki järjestyy. Voi kun joku olisi takonut nämä asiat mun päähän viime syksynä.

Minun mottoni arjessa: Mulla ei ole mitään mottoa, mutta "asioilla on tapana järjestyä" on varmaan sellainen, mikä kaikkien tulisi muistaa.

Kun lapset menevät illalla nukkumaan, minä: Siivoan keittiön, kirjoitan blogia/selaan somea, katson telkkaria ja YRITÄN mennä itsekin ajoissa nukkumaan.

Olisi kiva lukea teidän vastauksia tähän haasteeseen, ihan vaikka kommenttiboksissa!

Ihanaa tiistain jatkoa just sulle ♥

Enni

Lisätietoja »