YKSITOISTA KUUKAUTTA...

YKSITOISTA KUUKAUTTA...

• perjantai 6. heinäkuuta 2018

...eli enää Y K S I tai oikeastaan nyt alle yksi kuukausi koko vauvavuotta jäljellä! Meidän pian vuoden ikäisestä vaaperosta on kuluneen kuukauden aikana tullut melko topakka ja omatahtoinen neiti, joka ilahduttaa meitä silti myös kovaäänisellä naurullaan ja hempeillä haleillaan päivästä toiseen. Mea on selkeästi perinyt temperamenttisuuden äidiltään, sillä ollaan molemmat aika nollasta sataan ja toistepäin -persoonia. Kun neiti Mea ei saa esimerkiksi kiivetä kävelykärryyn seisomaan (kun ei viel oikein ilman tukea osaa seistä) niin siinä saa matkanvarrella olevat lelutkin kyytiä kun ottaa päähän.. eh :D Hän on pieni ja pippurinen äidin ja isin rakas. ♥

Mea kävelee tukea vasten ja seisoo jo vain yhdellä kädellä tukien melko vakaasti. Kävelykärryn kanssa kävely on vielä hieman haastavaa sillä kärry meinaa karata alta, mutta esimerkiksi keittiön tuolit ovat Mean mielestä täydellinen apu kävelytreenissä. Hän myös kävelee hyvin kun "kävelytetään" käsistä kiinni pitäen. Ryömi Mea ei oikeastaan enää laisinkaan vaan konttaa kauhealla vauhdilla paikasta toiseen. Vaikka vauhti on kova, niin suurimmilta kolhuilta ollaan edelleen vätytty, koska Mea kuitenkin liikkuu ja nousee aika harkitsevasti. Hän osaa myös laskeutua takaisin maahan rauhallisesti. Sohvalle ei vielä ylety kiipeämään ja hyvä niin, sillä kun me hänet sinne joskus nostetaan niin hän tulisi mielellään sieltä alas pää edessä. Vielä siis on hieman treenaamista siinä, että peppu edellä laskeutuminen saattaisi olla turvallisempaa.

Mea on edelleen kunnon papupata ja höpöttää mennessään jatkuvasti. "Äiti" hän toistaa monta kertaa päivässä ja "isi" on myös opittu silloin tällön sanomaan. Mea osoittaa Mikkoa ja sanoo "ssssii". Äiti on usein vielä "äiddi", mutta molemmat sanat ovat kyllä selkeästi tarkoituksenmukaisia. Välillä tulee myös ne "he-heei" ja "o-ouu". Vilkuttaa Mea voisi joka paikassa ja kaikille ohikulkeville ja hän muistaa aina taputtaa onnistumisille tai esimerkiksi hyville lastenlauluille ja -ohjelmille.

Itse syömisessä ollaan vähän edistytty. Vaikka kaikki pitäisi edelleen saada melkein kokonaan suuhun niin jotain malttia sen suhteen on kuitenkin jo tullut. Lusikalla Mea osaa syödä vähän itse puuroa ja soseita, jotka helposti tarttuvat lusikkaan. Välillä hän oikein suuttuu, kun yrittää auttaa. "Minä itse" on siis täällä jo tuttu juttu. Paljon ollaan alettu koko perhe syömään jo samoja ruokia, mutta myös purkkiruokaa menee välillä. Toki teen Mealle aina suolattomat yms. versiot. Mansikat ovat edelleen suurinta herkkua ja tyttö voisi suorastaan elää niillä jos muuta ei tarjottaisi. No, kukapa ei!

Päiväkodin aloitus ja mun töihin paluu lähestyvät kovaa vauhtia ja tätä äitiä jännittää ihan kamalasti! Ensin olisi kuitenkin edessä Mean eka yökyläily mummilassa, joten jännitetään se nyt ensin alta pois... Eiköhän kaikki suju kuitenkin hyvin! ♥

Enni