SLIDER

YKSIVUOTIAS

Tämä kuukausipostaus tulee jälleen hieman myöhässä, sillä meillä on ollut melko kiireinen ja hektinen tämä kuunvaihde. Me oltiin tuossa Mean oikeana synttäripäivänä 28.7 Mean kummien häissä ja mulla oli se ”hääviikko” aika tohinaa kun toimin noissa häissä kaason roolissa. Häiden jälkeen piti alkaa orientoitua töihin ja nyt oonkin ollut jo kolme päivää uudessa työpaikassa. Toisaalta tämä on tosi kivaa vaihtelua, toisaalta tuntuu todella pahalta olla Measta erossa. Mea aloittaa hoidon ensi viikon tiistaina, eli sitäkin tässä kovasti nyt jännätään. Mutta mun ois tarkoitus kirjoitella näistä uuden arjen herättämistä ajatuksista teille ihan erikseen, joten mennään nyt itse tämän postauksen asiaan.

Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt mun pieni rakas vauva ei olekkaan enää vauva eikä edes vaapero, vaan taapero. Tämä vuosi (josta tulen myös kirjoittamaan erikseen) on ollut aivan ihana, opettavainen ja ikimuistoinen, mutta se on ollut myös raskas. En kuitenkaan vaihtaisi siitä mitään, sillä kaiken vuoden aikana kokemamme jälkeen, Mea on just nyt juuri sellainen ihana voimakastahtoinen taapero kun on ja me ollaan ihan mahtava tiimi perheenä. 


Meidän pieni yksivuotias osaa tällä hetkellä kävellä kävelykärryn ja tuen kanssa melko reippaasti. Hän ottaa myös muutamia reippaita askelia niin, että häntä tuetaan vain yhdellä kädellä. Kävelyjutut onkin nyt tällä hetkellä Measta ihan parasta hommaa. Konttausvauhti on kasvanut entisestään ja perässä on vaikea pysyä. Kokoajan täytyy yrittää vähän ennakoida, koska Mea ehtii joka paikkaan ja joka ikinen laatikko, kaappi ja etenkin kaikki ns. ”kielletty” kiinnostaa! Tietenkin.

Mea osaa syödä sormiruokaillen  itse ja suurin osa ruuista päätyy jo mahaan eikä lattialle. Lusikkaa ollaan pikkuhiljaa aloitettu treenaamaan ja sekin onnistuu jo jollain lailla tahmeiden ruokien, kuten puuron kanssa. Yritetään mahdollisimman paljon nyt syödä sellaista ruokaa, jota voimme kaikki syödä. Välillä menee vielä kuitenkin purkista. Mea on melkoinen ahmatti ja tunkee edelleen kaiken nenänsä edestä mielellään kerralla suuhun, se mua vähän päiväkodin aloitksessa jännittää. Toivon, että pientä malttia tän suhteen alkais päikyssä löytymään! :D


Mean sanavarastoon kuuluu tällä hetkellä äiti, äiti ja.. äiti. Tai oikeastaan äitääää. Kyllä hän lisäksi osaa sano myös -ssssi eli isi, kukkuu ja kakka. Äiti-vaihe on vain tällä hetkellä niin voimakas että jalan juuresta kaikuu jatkuvasti äitäääää äitääää. Ja jos äitä ei heti vastaa ja ota syliin niin myös kovaääninen karjun kaltainen itkeminen luonnistuu. Ja loppuu heti kun äiti ottaa syliin.

Uusia lempileluja ovat brion koottava palikkapelle, megabloks palikat ja puppe -kirja, josta Mea haluaa kokoajan osoittaa kissaa ja nallea. Vilkutus on myös edelleen kova juttu ja Mea tekee sitä käytännössä kokoajan. Hän kyllä tietää milloin kuuluu vilkuttaa, mutta tekee sitä myös leikin kaltaisesti jatkuvasti. Se on Measta niin kivaa!


Sellainen on meidän täydellinen, maailman rakkain isän ja äidin yksivuotias. 

Ihanaa viikonloppua 

Enni

2 kommenttia

  1. Mulla on blogien lukeminen jäänyt melkeinpä olemattomiin, sun blogi on yksi harvoista, mitä muistan edelleen käydä vilkaisemassa! Measta on kasvanut suloinen taapero :)

    Erityisesti mua kiinnostaa sisustusjutut, ja mietin olisiko sulla vinkata omia lempparisisustusblogeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että olet vielä täällä ja anteeksi eträ vastaus on nyt kestänyt <3 !! Mea on kyllä vallaton ihanuus.

      Mulla ei oikeastaan ole lemppari sisustusblogeja mutta instassa ihania tilejä ovat esimerkiksi hannankotona ja simplifiedlivingblog ja facessa saan paljon inspiraatiota moderni ja skandinavinen sisustus ryhmästä. Suosittelen!

      Poista

© Mustavalkoisen värikästä • Theme by Maira G.