SLIDER

UUSI IHANA SOHVA

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Postaus toteutettu yhteistyössä Veken kalusteen kanssa.

Muutama viikko sitten pohdin uuden sohvan hankintaa, sillä entiset eivät millään muotoa sopineet koiratalouteen eivätkä enää muutenkaan miellyttäneet omaa silmää. Postaukseen pääset tästä.
Pari viikkoa Veken sohvavalikoimaa selailtuani päädyin vertailemaan kolmea eri nahkasohvaa, joihin olin ihastunut valkoisella nahkaverhoilulla. Yksi kolmesta vei kuitenkin aika lailla ylivoimaisen voiton!

En halunnut julkaista teille tätä postausta, ennekuin olin kertonut instagramissa, että me muutetaan - kyllä, taas. Me muutetaan omasta tahdostamme pienempään asuntoon. Alle sata neliöiseen paritalon puolikkaaseen toiselle puolen kaupunkia. Ja me ollaan tästä ihan super innoissamme! Meidän oli kuitenkin punnittava sohvavalintaamme se fakta mielessä, ettei uudessa kodissa ole niin rajattomasti tilaa kuin nykyisessä. Kulmasohva ei myöskään istu mielestäni ihan kaiken mallisiin huoneisiin, joten tästä varmaan osaattekin jo arvata, että meille kotiutui lopulta valkoinen Neiser Nemo kulmadivaanisohva. Sohva on nyt ollut käytössä muutaman viikon verran ja me ollaan ihan rakastuneita siihen! Sohva on kaunis ja jollain tapaa sopivan jämäkkä mutta myös siro. Se on ihan uskomattoman helppo pitää puhtaana enkä satavarmasti enää koskaan hanki kangassohvaa, sillä tuo nahka on esimerkiksi niin helppo pyyhkäistä pölyhuiskalla puhtaaksi koiran karvoista. Nahkaan ei myöskään ole jäänyt ainakaan vielä mitään värjäytymiä ja vain yhden lian olen siitä kostealla rätillä pyyhkinyt - ja sekin lähti tuosta noin vaan! Toki me suojattiin sohva asiaan kuuluvilla tuotteilla ennen kuin otettiin se käyttöön. Sohva on myös saanut jokaiselta vieraalta hurjan paljon kehuja. Sille löytyi uudesta kodistakin täydellinen paikka, johon se suuresta koostaan huolimatta mahtuu oikein hyvin!

Tässä pari kuvaa uudesta sohvasta nykyisessä kodissa.


Jos muistatte, niin sanoin että mua vähän pelottaa, näyttääkö nahkasohvat yleensäkin kovilta ja kolkoilta. Nyt mun täytyy kuitenkin sanoa, että kun heitin sohvalle pari vilttiä ja muutaman tyynyn niin kaikki vähäinenkin kolkkous oli sen saman tien tipotiessään! Me ollaan ihan rakastuttu tähän uuteen sohvaan ja aiotaan kyllä pitää tästä hyvää huolta ja hoitaa oikeilla tuotteilla, jotta sohva kestäisi meillä käytössä mahdollisimman pitkään. :)

Osuiko meidän valinta oikeaan, mitä ootte mieltä?

Ihanaa sunnuntain jatkoa! Mulla on enää pari päivää töitä ja sitten pitäisi pitkästä aikaa palata työelämään.
J ä n n i t t ä ä.

Enni

YKSIVUOTISSYNTYMÄPÄIVÄT

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Me juhlittiin nyt viikonloppuna Mean tulevaa 1 -vuotissyntymäpäivää. Ollaan ensi lauantaina (eli Mean oikeana syntymäpäivänä) häissä, joten järjestettiin juhlat hieman etukäteen. Lauantaina meillä kävi kylässä sukulaisia ja ystäviä ja sunnuntaina puolestaan meidän ihanan mammaporukan äidit ja lapset. Meinasi kirjoittaa automaattisesti vauvat, sillä toi meidän porukka on muotoutunut jo, kun suurinosa meidän lapsista asusteli masuissa, mutta eihän meillä vauvoja ole enää kuin Mea ja Meastakin tulee tällä viikolla taapero! 

Mutta nyt niihin juhliin. Aina käy näin, että alan höpöttelemään ihan aiheen vierestä, eh. Meille oli tulossa noin kolmisenkymmentä vierasta viikonlopun aikana, joten tarjottavaa oli jonkun verran keksittävä. Onneksi sukulaiset riensi tässäkin kohtaa apuun; mun kummi teki kauniit kakut ja äiti leipoi suolaiset piirakat! Itselle jäi kaiken suursiivouksen ja koristelun lisäksi marja-hedelmävartaat, ruisnappien täyttäminen ja mars-riisisuklaamakeisten leipominen. Tarjottavat tehtiin siis gluteenittomia suolaisia piirakoita lukuunottamatta itse ja kaikki näytti vieraille maistuvan. 

Juhlien väriteemaksi valikoitui vaaleansininen ja vaaleanpunainen. Sininen valikoitui vaaleanpunaisen kaveriksi Mean ihanan tyllihameen mukaan. Halusin Mealle kaiken vaaleanpunaisen vaihteluksi ehdottomasti vaaleansinisen hameen, sillä Mean sinisiin silmiin sopii siniset vaatteet täydellisesti! Osa koristeista löytyi kotoa jo entuudestaan, mutta suurimman osan koristeista sain yhteistyössä juhlakauppa Decora Housesta. Kiitos heille ihanista teemaväreihin sopivista lautasista, sydänserveteistä, paperipilleistä, kakkukupeista, kakkukynttilästä, ilmapalloista, helminauhasta ja kuvataustasta. Decora House on mulle entuudestaan häiden ja ristiäisten ajalta tuttu juhlakauppa, joten siksi tiesin luottaa heidän valikoimaansa myös näiden syntymäpäivien osalta. Jos sulla on jotkut juhlat just nyt suunnitteilla, niin kurkkaappa postauksen loppuun! ;)

Tässä kuvatulva meidän juhlista;


Juhlat sujuivat kaikin puolin oikein hyvin ja pieni sankari nautti saamastaan huomiosta ja uusista leluista. Paketeista kiinnosti toki eniten kortit ja narut, mutta lauantai -ja sunnuntai -illat meni uusiin leluihin tutustuessa ja niillä leikkiessä! Mea suostui pitämään ihanaa tylliunelmaansakin yllättävän pitkään ja konttasi se päällä menemään kiireen vilkkaa, mutta molempina päivinä noin puolessa välissä juhlia sai hameet ja hiuspanta kyytiä kun sankari halusi heittäytyä hieman enemmän kesämoodiin. Lauantaina viimeisten vieraiden aikaan lähti bodykin ja päivänsankari viiletti menemään lähes nakkena - vaan mitäpä tuosta! 


Nyt on sitten mun pienen rakkaan ensimmäistä syntymäpäivää juhlittu, vaikkakin oikea syntymäpäivä on vielä edessä päin. Mieli on onnellinen mutta haikea. Niin se vauvavuosi vaan tuli ja meni hujauksessa. Paljon ehti tapahtua, mutta hurjan nopeasti vuosi silti vierähti. Kirjoittelen teille vauvavuodesta vielä erikseen, sillä mulla on siitä niin paljon sanottavaa ja ajatuksia jaettavana.

Mutta nyt te muut mahdolliset juhlahullut siellä ruudun toisella puolella! Suunnittelet sitten ristäisiä, häitä, vauvakutsuja, teemasynttäreitä, oikeastaan ihan mitä vain juhlia niin mulla olisi teille alekoodi Decora Houselle! Koodilla enniheidi saatte -20% alennusta koko valikoimasta heinäkuun loppuun saakka! Niinkuin jo mainitsinkin, niin itse olen löytänyt Decora Houselta juhlatarvikkeet niin häihin, ristiäisiin kuin myös synttäreille, joten suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan heidän kattavan valikoimansa! 

Mitäs tykkäsitte meidän koristeista ja kattauksesta? Meille jäi iso kasa ihania muistoa ja kuvia näistä juhlista. 

Enni

ENSIMMÄINEN YÖKYLÄREISSU

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Nyt on yksivuotissynttärit juhlittu ja juhlat meni ihan loistavasti! Palaan noihin synttärijuhliin vielä tämän viikon aikana, mutta ensin ajattelin tulla vähän jakamaan fiiliksiä toissa viikonlopusta. Silloihan Mea oli nimittäin ekan kerran yökylässä ja me Mikon kanssa festaroimassa Ilosaarirockissa!

Mua luonnollisesti jännitti tää eka yökyläily ihan suunnattoman paljon. Jännitin asiaa jo kuukausi etukäteen ja rokkiviikonlopun lähestyessä mietin jo useasti, että olkoot koko festarit - minä jään kotiin! Mikko, ystävät ja mun vanhemmat saivat mut kuitenkin ylipuhuttua - tekee kuulemma hyvää välillä ottaa irtiotto arjesta pariskuntana, ei vain äitinä ja isänä. Ja niinhä se on. 

Toisaalta mulla oli kokoajan todella luottavainen olo jättää Mea yökylään, koska hän meni mun vanhemmille joita nähdään viikottain ja Mea on muutenkin niin reipas eikä vierasta. Silti mietin, jos Mea vaikka vaan itkee koko päivän ja yön, mitä jos hän kaipaa vaan äidin syliin mutta ei tietenkään osaa sanoa sitä ääneen? Mun äiti lohdutti, että se on vain yksi yö ja he seisovat sen vaikka päällään jos koko yö itketään ja valvotaan. Kaikki järjestyy kyllä eikä Mea saa mitään traumoja, niinkun jo kauhukuvia päässäni pyörittelin... Lisäksi mietin myös, että osaanko itse irtaantua arjesta ja pitää hauskaa vai mietinkö kokoajan, miten Mealla menee mummilassa...


Noh. Meallahan ei ollut mummilassa mitään hätää. Hän jäi sinne iloisesti nauraen ja meille vilkuttaen. Ruoka oli maistunut, uni oli maittanut ja uima-altaassa oli iloisesti polskittu menemään. Äiti ja isä laittoi mulle välillä "väliaikatietoja" ja jokaisessa kuvassa mun lapsellani oli iso leveä hymy kasvoillaan. Ehkä tää yökyläily oli loppupeleissä jollan tapaa myös Mealle irtiotto arjesta ja vaihtelua päiviin. Myös yö oli mennyt mainiosti - yhden kerran oli herännyt ja suunnilleen samaa aikaan kun yleensä kotonakin jos herää. Silittely ja tutti oli riittänyt. Aika aikaisin hän oli mummin ja ukin aamutoimille herättänyt, mutta hetken päästä oli taas uni maittanut ja mummi ja ukkikin saivat ottaa aamutorkut. Kymmenen jälkeen mun isä toi Mean kotiin ja vaikka hän kovasti mua kotiin tullessa halasikin, niin kohta lähti iloisesti tuttuun tapaan leluillansa leikkimään - ei siis traumoja. Sunnuntain Mea vietti sitten vielä isänsä kanssa, koska mulla oli kahden päivän festarilippu ja sunnuntaikin oli iskän kanssa sujunut mallikkaasti - se mua ei tosin enää jännittänyt, koska tiedän että noi kaksi pärjää paremmin kuin hyvin.

Mites meidän rokki sitten meni ja mietinkö jatkuvasti, miten Mealla menee? En. Vaikeinta oli sanoa Mealle heippa ja todeta, että huomenna näet taas äidin ja isin. Kun pääsin lopulta miljoonien halien, pusujen ja vilkuttelujen jälkeen autoon ja korkkasin ekan festarijuoman auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, niin osasin rentoutua ja luottaa, että kaikki menee hyvin. Toki ne väliaikatiedot tekivät hyvää, koska osasin olla vielä rennommin mielin, kun näin, että Mealla on mukavaa mummilassa. Mie vietin kuitenkin Mikon ja kavereiden kanssa ihan huippu viikonlopun ja olin välillä iha vaan Enni. Äitinä olo on maailman parasta, mutta on tärkeää muistaa sen ensisijaisen roolin lisäksi olla välillä myös vaimo ja ihan vaan minä.


Voin hyvillä mielin jättää Mean yökylään mummilaan tulevana viikonloppuna kun menemme mun parhaan ystävän häihin, joissa toimin itseasiassa myös kaasona. Mea tulee kyllä tietenkin mukaan häihin, mutta illalla äiti hakee Mean yökylään ja aamulla ukki tuo sitten kotiin. Olin päättänyt, että lähden ajoissa häistä kotiin Mean kanssa, jos tuo festariviikonlopun yökyläily ei suju, mutta nyt mulla on tosi luottavainen olo ja on ihana olla häissä huoletta iltamyöhään saakka. On onni, että Mealle tärkeät mummi ja ukki asuvat lähellä ja auttavat. 

Ihanaa uutta viikkoa sulle 
Enni

seuraathan mua jo instagramissa? >> @enniheidi 

KOTIÄIDIN FREESAUS

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Postaus toteutettu yhteistyössä Voxyhairin, Annan ja Idhairin kanssa. Palveluista saatu alennusta.

Kävin raskausaikana kampaajalla vain kerran ja koska hiusten värjäämistä ei sinänsä suositella raskausaikana, niin silloinkin mulle tehtiin vain raitoja, jotka eivät alkaneet tyvestä eivätkä näin ollen koskettaneet päänahkaa. Mean syntymän jälkeen olen tainnut käydä kampaajalla kolme vai neljä kertaa. Pitkään kasvatin omaa väriä, mutta kuten jo vähän enteilinkin, niin oma väri tuntui liian "mitäänsanomattomalta" ja sai näyttämään mun kasvot jotenkin elottomalta. Pikkuhiljaa tyveä jälleen tummennettiin ja kyselinkin myös instagramin puolella, sopisiko mulle pitkästä aikaa tumma tukka. Asia jakoi mielipiteet aika tarkalleen tasan, mutta tumma vei pienellä äänimäärällä voiton. Vaalean värin lisäksi mua alkoi toden teolla kyllästyttämään jatkuvasti vain ohuemmat ja ohueammat hiukset, sillä mulla lähtee edelleen raskauden jälkeen järjettömiä määriä hiuksia. Tumma tukka ja pidennykset... siitä se ajatus sitten lähti!

Reilu viikko sitten marssin mulle entuudestaan tuntemattomaan kampaamoon mutta mulle ennestään tutun kampaajan luokse pitkä tumma tukka mielessäni. Oltiin Joensuun Voxyhairin Annan kanssa suunniteltu tätä projektia jonkin aikaa ja olin ihan täpinöissäni kun aamulla yhdeksältä istahdin Voxyhairin tuoliin. Oltiin tilattu mulle sopivat teippipidennykset idhairilta, joka on suomalainen korkealaatuisiin hiustuotteisiin ja hiuspidennyksiin erikoistunut verkkokauppa. Hiustenpidennysten lisäksi heidän verkkokaupastaan löytyy mm. muotoilutuotteita, laitteita sekä hiustenhoitotuotteita aina shampoista tehohoitoihin. Mulla on ennenkin ollut Idhairin pidennyksiä, joten pidennysten laadun suhteen mun ei tarvinnut olla huolissaan! Ennen pidennysten kiinnittämistä mun hiuksia täytyi kuitenkin värjätä ja Anna teki mulle myös Olaplex -käsittelyn, joka korjaa ´, vahvistaa ja suojaa hiuksia kemiallisten käsittelyiden aiheuttamalta rasitukselta. Sen avulla hiusta voidaan myös vaalentaa ja värjätä turvallisemmin ilman pelkoa vaurioituneista hiuksista. Voisinpa sanoa, että vuosien värjäämisen jälkeen tää hoito ois ollut paikallaan varmaan jo useamman kerran aiemmin! Lisää voit lukea esimerkiksi täältä.


Musta ihan oikeasti tuntuu, että tässä kohtaa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eli tässä ensin pari kuvaa siitä, mistä lähdettiin. Miten sitä ei koskaan tajua, että sinne kampaajalle ois voinut marssia jo pikkasen aiemmin...


Seuraavaksi tulee pari kuvaa, jotka on otettu Olaplex -hoidon ja värjäyksen jälkeen. Jos en olisi haaveillut pitkästä tummasta tukasta, niin olisin ollut jo tässä kohtaa täydellisen tyytyväinen asiakas poistumaan kotiin päin. Väristä tuli todella kiva, se tummeni ja viileni juuri niin kuin olin toivonutkin. Hiuksista tuli myös ihanan kiiltävät ja terveen näköiset.


Seuraavaksi me siirryttiin pidennysten pariin. Mun hiuksiin laitettiin kaksi pakettia hiuksia: toinen vaaleaa ja toinen tummaa. Värit saatiin mätsäämään mun uuteen hiusväriin aika täydellisesti! Pidennykset oliva tosiaan teippikiinnityksellä ja koska mulla on ollut teipit aiemminkin, niin kiinnitystapa sopi mulle paremmin kuin hyvin. Pidennysten pituus on 45cm, toki latvoja hieman tasoitettiin kun hiukset oli laitettu paikoillaan. Lisäksi mun omaa latvaa vähän rikottiin, jotta pidennys asettuisi mun omiin hiuksiin luonnollisesti. 


Ja mun täytyy sanoa, että Anna teki ihan loistavaa työtä ja mie suorastaan r a k a s t a n uusia hiuksiani! Tässä kuva yhtään valehtelematta mun unelmien hiuksista ja täydellisestä lopputuloksesta sekä koko muutoksesta:


En voi yksinkertaisesti kun olla ihan super tyytyväinen ja kiitollinen Annalle näistä upeista hiuksista, jotka ovat keränneet kehuja tutuilta ja tuntemattomilta pitkin viikkoa. Kyllähän siinä aina oma aikansa kestää tottua pitkään tukkaan ja elämiseen pidennysten kanssa, mutta sain Annalta tosi hyvät ohjeet ja hän on onnekseni melkein aina puhelimen päässä kun mulle tulee joku kysymys mieleen tai oon näiden kanssa ihan solmussa, heh! Anna on loistava myös siinä, että häneltä ei puutu rohkeutta kokeilla vähän hurjempiakin juttuja eikä hän tässä munkaan projektissa kertaakaan sanonut, että ootko enni nyt ihan varma. Mulla kun aina sattuu olemaan vaikka minkälaisia suunnitelmia ilman, että mulla on minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Anna sopii siis täydellisesti mulle koska hän tykkää kokeilla myös uutta ja miksailla värejä niin, että jokainen asiakas voi esittää rohkeasti omat toiveensa! Voin siis lämpimästi suotella Annaa ja muutenkin koko Voxyhairia. 

Ja nyt se paras osuus teille, nimittäin saatte Joensuun Voxyhairilta -10% alennuksen väri ja leikkaus paketista, kun mainitsette aikaa varatessanne olevanne mun blogin lukijoita! Tarjous on voimassa elokuun loppuun asti ja koskee kaikkia Joensuun Voxyhairin työntekijöitä. Eikun siis laittamaan tukka kesäkuntoon! Voxyhairia ja Annaa voitte seurata instagramissa: @hairbyannajuntunen@voxyhairjns.

Yhteystiedot:
Kauppakeskus Iso Myy
Kauppakatu 26
80100 Joensuu
p. 0400 725 497

Kertokaahan vielä, mitä mieltä ootte mun hiusmuutoksesta? :) Nyt toivotan ihanaa illan jatkoa teille ja siirryn itse iltapalan kautta unille. Hyvää yötä 

Enni

YKSITOISTA KUUKAUTTA...

perjantai 6. heinäkuuta 2018


...eli enää Y K S I tai oikeastaan nyt alle yksi kuukausi koko vauvavuotta jäljellä! Meidän pian vuoden ikäisestä vaaperosta on kuluneen kuukauden aikana tullut melko topakka ja omatahtoinen neiti, joka ilahduttaa meitä silti myös kovaäänisellä naurullaan ja hempeillä haleillaan päivästä toiseen. Mea on selkeästi perinyt temperamenttisuuden äidiltään, sillä ollaan molemmat aika nollasta sataan ja toistepäin -persoonia. Kun neiti Mea ei saa esimerkiksi kiivetä kävelykärryyn seisomaan (kun ei viel oikein ilman tukea osaa seistä) niin siinä saa matkanvarrella olevat lelutkin kyytiä kun ottaa päähän.. eh :D Hän on pieni ja pippurinen äidin ja isin rakas. 

Mea kävelee tukea vasten ja seisoo jo vain yhdellä kädellä tukien melko vakaasti. Kävelykärryn kanssa kävely on vielä hieman haastavaa sillä kärry meinaa karata alta, mutta esimerkiksi keittiön tuolit ovat Mean mielestä täydellinen apu kävelytreenissä. Hän myös kävelee hyvin kun "kävelytetään" käsistä kiinni pitäen. Ryömi Mea ei oikeastaan enää laisinkaan vaan konttaa kauhealla vauhdilla paikasta toiseen. Vaikka vauhti on kova, niin suurimmilta kolhuilta ollaan edelleen vätytty, koska Mea kuitenkin liikkuu ja nousee aika harkitsevasti. Hän osaa myös laskeutua takaisin maahan rauhallisesti. Sohvalle ei vielä ylety kiipeämään ja hyvä niin, sillä kun me hänet sinne joskus nostetaan niin hän tulisi mielellään sieltä alas pää edessä. Vielä siis on hieman treenaamista siinä, että peppu edellä laskeutuminen saattaisi olla turvallisempaa.


Mea on edelleen kunnon papupata ja höpöttää mennessään jatkuvasti. "Äiti" hän toistaa monta kertaa päivässä ja "isi" on myös opittu silloin tällön sanomaan. Mea osoittaa Mikkoa ja sanoo "ssssii". Äiti on usein vielä "äiddi", mutta molemmat sanat ovat kyllä selkeästi tarkoituksenmukaisia. Välillä tulee myös ne "he-heei" ja "o-ouu". Vilkuttaa Mea voisi joka paikassa ja kaikille ohikulkeville ja hän muistaa aina taputtaa onnistumisille tai esimerkiksi hyville lastenlauluille ja -ohjelmille.

Itse syömisessä ollaan vähän edistytty. Vaikka kaikki pitäisi edelleen saada melkein kokonaan suuhun niin jotain malttia sen suhteen on kuitenkin jo tullut. Lusikalla Mea osaa syödä vähän itse puuroa ja soseita, jotka helposti tarttuvat lusikkaan. Välillä hän oikein suuttuu, kun yrittää auttaa. "Minä itse" on siis täällä jo tuttu juttu. Paljon ollaan alettu koko perhe syömään jo samoja ruokia, mutta myös purkkiruokaa menee välillä. Toki teen Mealle aina suolattomat yms. versiot. Mansikat ovat edelleen suurinta herkkua ja tyttö voisi suorastaan elää niillä jos muuta ei tarjottaisi. No, kukapa ei!


Päiväkodin aloitus ja mun töihin paluu lähestyvät kovaa vauhtia ja tätä äitiä jännittää ihan kamalasti! Ensin olisi kuitenkin edessä Mean eka yökyläily mummilassa, joten jännitetään se nyt ensin alta pois... Eiköhän kaikki suju kuitenkin hyvin! 

Enni

UUDEN SOHVAN HANKINTA

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Postaus toteutettu yhteistyössä Veken kalusteen kanssa.

Mun haave on jo pienen ikuisuude ollut uusi sohva. Meillä on kuuden vuoden aikana ehtinyt olla divaanisohvaa, kahta erillistä sohvaa, vuodesohvaa, vaaleaa, tummaa, harmaata... Nyt meillä on kolmisen vuotta ollut kaksi erillistä harmaata kangassohvaa. Sohvat ovat palvelleet hyvin, mutta joka ikisen sohvan kohdalla olen kironnut sitä koirankarvan määrää, joka kangassohvaan suorastaan liimautuu kiinni. Ja niitä ei tunnu saavan irti ei millään! Etenkin, kun meidän koirista irtoava karva on paksua ja piikkimäistä - se oikein kaivautuu sohvakankaaseen. Olen kokeillut ihmesienet, sheivaushöylät, ikkunalastat - ei ei ja ei. Saahan niillä sohvan hetkeksi aikaa siistiksi mutta parin päivän päästä tilanne on jo ennallaan. Okei, en voi syyttää karvamäärästä tällä hetkellä vain koiria, sillä mun hiustenlähtö on raskauden jälkeen ollut aivan järjetöntä ja niinpä sohvasta löytyy myös mun hiuksia... Lisäksi mua kyllästyttää kaksi erillistä sohvaa, kun me kuitenkin usein koko perhe ängetään samalle sohvalle. Näiden "ongelmien" pohjalta lähdettiin miettimään millainen sohva meille seuraavaksi sopisi ja lopputulos oli: nahkaverhoiltu divaani- tai kulmasohva.

En edes oikeastaan ymmärrä, miksei olla hankittu tai edes harkittu nahkasohvaa jo aiemmin. Sehän on miljoona kertaa helpompi pitää puhtaana ja siistinä. Se on yleensä paljon "pitkäikäisempi" kuin tavallinen kangassohva. Luin ja kyselin myös paljon kokemuksia nahkasohvasta lapsi- ja/tai koiraperheessä ja sain vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia. Ei tartu koirankarva (tai mun hiukset...) ja esimerkiksi lapsen vahingossa sohvalle kaatama juoma on helppo siivota pois. Ehkä nahkasohva on tuntunut mulle aiemmin jotenkin kovalta ja kolkolta, mutta nettiä selaillessa oon löytänyt paljon inspiraatiota siihen, miten nahkasohvankin saa näyttämään pehmoiselta ja kutsuvalta.

Yhteistyössä Veken kalusteen kanssa alettiin selailemaan heidän kattavaa sohvavalikoimaansa. Sohvan väriksi haluttiin valkoinen, sillä musta sohva tuntui liian massiiviselta meidän sisustustyyliin. Eli kriteereitä olivat nahkaverhoilu, divaani- tai kulmasohva sekä mahdollisuus valita väriksi valkoinen. Me päädyttiin puntaroimaan näitä kolmea sohvaa:

1. ELIS AVOKULMASOHVA NAHKAVERHOILULLA
2. NEISER NEMO KULMADIVAANISOHVA
3. MONDO AVOKULMASOHVA 


Näissä kaikissa sohvissa mun silmää miellytti siro ulkomuoto ja metalliset jalat. Mun mielestä nää kaikki myös muistutti jollain lailla toisiaan ja selatessa meninkin monta kerta sekaisin, että mitä olin viimeksi katsonut. Tuo keskimmäinen vaihtoehto vaan ei ole toisten lailla kulmasohva vaan ISO kulmadivaanisohva ja sen käsinojat ovat hieman erilaiset. Mikä näistä sohvista sopisi parhaiten teille eli mikä on sun lemppari? Entäpä ottaisitko nahkasohvan itsellesi mieluummin mustana vai valkoisena?

Mie palaan seuraavassa sohvapostauksessa paljastamaan, mikä näistä kolmesta sohvasta lopulta kotiutui meille. Osa on ehkä saattanut jo nähdä uuden sohvan vilahtavan mun instan storyssa, mutta hys hys - ei paljasteta sitä kaikille vielä... ;)

Ihanaa keskviikon iltaa 
Enni
© Mustavalkoisen värikästä • Theme by Maira G.