ENSIMMÄINEN YÖKYLÄREISSU

ENSIMMÄINEN YÖKYLÄREISSU

• maanantai 23. heinäkuuta 2018

Nyt on yksivuotissynttärit juhlittu ja juhlat meni ihan loistavasti! Palaan noihin synttärijuhliin vielä tämän viikon aikana, mutta ensin ajattelin tulla vähän jakamaan fiiliksiä toissa viikonlopusta. Silloihan Mea oli nimittäin ekan kerran yökylässä ja me Mikon kanssa festaroimassa Ilosaarirockissa!

Mua luonnollisesti jännitti tää eka yökyläily ihan suunnattoman paljon. Jännitin asiaa jo kuukausi etukäteen ja rokkiviikonlopun lähestyessä mietin jo useasti, että olkoot koko festarit - minä jään kotiin! Mikko, ystävät ja mun vanhemmat saivat mut kuitenkin ylipuhuttua - tekee kuulemma hyvää välillä ottaa irtiotto arjesta pariskuntana, ei vain äitinä ja isänä. Ja niinhä se on. 

Toisaalta mulla oli kokoajan todella luottavainen olo jättää Mea yökylään, koska hän meni mun vanhemmille joita nähdään viikottain ja Mea on muutenkin niin reipas eikä vierasta. Silti mietin, jos Mea vaikka vaan itkee koko päivän ja yön, mitä jos hän kaipaa vaan äidin syliin mutta ei tietenkään osaa sanoa sitä ääneen? Mun äiti lohdutti, että se on vain yksi yö ja he seisovat sen vaikka päällään jos koko yö itketään ja valvotaan. Kaikki järjestyy kyllä eikä Mea saa mitään traumoja, niinkun jo kauhukuvia päässäni pyörittelin... Lisäksi mietin myös, että osaanko itse irtaantua arjesta ja pitää hauskaa vai mietinkö kokoajan, miten Mealla menee mummilassa...

Noh. Meallahan ei ollut mummilassa mitään hätää. Hän jäi sinne iloisesti nauraen ja meille vilkuttaen. Ruoka oli maistunut, uni oli maittanut ja uima-altaassa oli iloisesti polskittu menemään. Äiti ja isä laittoi mulle välillä "väliaikatietoja" ja jokaisessa kuvassa mun lapsellani oli iso leveä hymy kasvoillaan. Ehkä tää yökyläily oli loppupeleissä jollan tapaa myös Mealle irtiotto arjesta ja vaihtelua päiviin. Myös yö oli mennyt mainiosti - yhden kerran oli herännyt ja suunnilleen samaa aikaan kun yleensä kotonakin jos herää. Silittely ja tutti oli riittänyt. Aika aikaisin hän oli mummin ja ukin aamutoimille herättänyt, mutta hetken päästä oli taas uni maittanut ja mummi ja ukkikin saivat ottaa aamutorkut. Kymmenen jälkeen mun isä toi Mean kotiin ja vaikka hän kovasti mua kotiin tullessa halasikin, niin kohta lähti iloisesti tuttuun tapaan leluillansa leikkimään - ei siis traumoja. Sunnuntain Mea vietti sitten vielä isänsä kanssa, koska mulla oli kahden päivän festarilippu ja sunnuntaikin oli iskän kanssa sujunut mallikkaasti - se mua ei tosin enää jännittänyt, koska tiedän että noi kaksi pärjää paremmin kuin hyvin.

Mites meidän rokki sitten meni ja mietinkö jatkuvasti, miten Mealla menee? En. Vaikeinta oli sanoa Mealle heippa ja todeta, että huomenna näet taas äidin ja isin. Kun pääsin lopulta miljoonien halien, pusujen ja vilkuttelujen jälkeen autoon ja korkkasin ekan festarijuoman auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, niin osasin rentoutua ja luottaa, että kaikki menee hyvin. Toki ne väliaikatiedot tekivät hyvää, koska osasin olla vielä rennommin mielin, kun näin, että Mealla on mukavaa mummilassa. Mie vietin kuitenkin Mikon ja kavereiden kanssa ihan huippu viikonlopun ja olin välillä iha vaan Enni. Äitinä olo on maailman parasta, mutta on tärkeää muistaa sen ensisijaisen roolin lisäksi olla välillä myös vaimo ja ihan vaan minä.

Voin hyvillä mielin jättää Mean yökylään mummilaan tulevana viikonloppuna kun menemme mun parhaan ystävän häihin, joissa toimin itseasiassa myös kaasona. Mea tulee kyllä tietenkin mukaan häihin, mutta illalla äiti hakee Mean yökylään ja aamulla ukki tuo sitten kotiin. Olin päättänyt, että lähden ajoissa häistä kotiin Mean kanssa, jos tuo festariviikonlopun yökyläily ei suju, mutta nyt mulla on tosi luottavainen olo ja on ihana olla häissä huoletta iltamyöhään saakka. On onni, että Mealle tärkeät mummi ja ukki asuvat lähellä ja auttavat. ♥

Ihanaa uutta viikkoa sulle ♥
Enni

seuraathan mua jo instagramissa? >> @enniheidi