TYHJYYDEN TÄYTTÖÄ - UUDISTUNUT OLOHUONE

TYHJYYDEN TÄYTTÖÄ - UUDISTUNUT OLOHUONE

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Meidän kodin sisustus hakee vielä edelleenkin omaa tyyliään ja jotkin tavarat paikkaansa, sillä tässä vauva-arjessa ei ole ehtinyt paneutua asiaan ihan niin kuin oli suunnitelmissa. Paljon puuttuu ja paljon on ideoita, mutta eipä tässä onneksi ole kiire. Kyselin tuossa muutama päivä sitten instagramissa apuja verho-ongelmaan ja tulin siihen lopputulokseen, että meidän olohuone sittenkin tarvitsee verhot tuomaan pehmeyttä ja ennen kaikkea kodikkuutta. Niinpä olohuoneen verhot ja verhotangot olkoon seuraava projekti! Nyt kuitenkin kuvia yhden toisen pikkuprojektin lopputuloksesta.

Oon jo pitkään miettinyt miten täyttää tyhjää tilaa olohuoneessa. Suunnitteilla on ollut kaikkea lipastosta nojatuoleihin ja löhönurkkauksiin, mutta halusin kuitenkin säilyttää tietynlaisen ryhdikkyyden. Oon usein aamuisin löytänyt itseni ihastelemasta  tuosta olohuoneen ikkunasta talvi- ja kevätaurinkoa, joten halusin lopulta kehitellä ikkunan ääreen jotain, missä on kiva juoda vaikkapa aamukahvia ulos katsellessa.

Kiikku löytyi Veken kalusteesta, pikkupöytä Ikeasta, jalkalamppu oli jo valmiina ja matto on yhteistyönä saatu ihanalta Sukhimatot -verkkokaupalta. Matto on käsintehty huopapallomatto ja se on uskomattoman pehmeä jalkojen alla! Halusin tuohon kiikun alle ehdottomasti pyöreän maton ja mun mielestä tuo matto on kuin suunniteltu tuohon. Meakin tykkää hipeltää noita palloja ja vaikka olen yrittänyt pitää koirat pois tuolta matolta näin karvanlähtöaikana niin ainakin Dani hakeutuu tuolle lämpöiselle matolle jatkuvasti makoilemaan. Laaduntarkkailijat ovat siis mitä ilmeisimmin antaneet hyväksyntänsä! Ja laatu näissä matoissa on taattu, sillä tuotteet valmistetaan vasta asiakkaan tilauksesta suoraan tilaajalle. Esimerkiksi oma mattoni tuli minulle Nepalista asti suoraan kotiovelle noin kuukausi tilaamisen jälkeen. Suloiseen korttiin oli myös kirjoitettu, kuka maton on minulle näistä pienistä huopapalloista tehnyt! ♥ Näiden huopapallomattojen lisäksi suosittelen erityisesti kurkkaamaan nämä Beni Ouarain matot, sillä niistä löytyy paljon tälläkin hetkellä suosiossa olevaa salmiakkikuviota (en hyödy linkkien klikkauksista).

Tuosta lampusta en vielä oikein osaa sanoa. Ajatuksena oli myös laittaa jonkinlainen valaisin riippumaan katosta, mutta ainakin nyt tuo Ikean jalkalamppu löysi uuden paikkansa tuosta nurkkauksesta. Katsotaan vieläkö mieli muuttuu!

Mitäs olette mieltä, täytinkö tyhjää tilaa onnistuneesti vai olisitteko itse laittaneet tilalle kenties jotain muuta? :) Entäpä oliko Sukhimatot teille entuudestaan tuttu mattojen verkkokauppa?

Enni

Lisätietoja »

TAKAISIN TÖIHIN?

TAKAISIN TÖIHIN?

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Uskomatonta, mutta totta: mun mammaloma päättyy ensi kuussa! Vastahan jäin äitiyslomalle ja nyt se jo loppuu. Ja se tarkoittaa olevinaan sitä, että mun vauvani olisi "valmis" hoitoon. Ei, niin ei kyllä ole. Tai no, äiti ei ainakaan ole valmis!

Mie jatkan töitä todennäköisesti elokuussa ja Mea aloittaa myös silloin päivähoidon. Vaikka oon itse alalla ja tiedän, että kyllä että pienetkin pärjää, niin kyllähän tuo pelkkä ajatuskin sydämestä riipasee. Mun tyhmät ajatukset sanoo, että on epäreilua, että vietän päivät toisten lasten kanssa kun oma on toisaalla hoidossa. Mutta niinhän se vaan menee, siitä mulle palkkaa maksetaan ja se on mun työ. Ehkä ajatukseen tottuu. Lohduttavaa on kuitenkin, että Mikon jatkaessa taas koulua, ei Mean tarvitse olla hoidossa täyttä viikkoa vaan voi viettää osan viikosta isin kanssa kotona. :)

Ollaan pitkään mietitty ja punnittu vaihtoehtoja päiväkoti ja perhepäivähoitaja. Ollaan kuitenkin pikkuhiljaa kallistumassa päiväkodin puoleen, sillä halutaan kuitenkin, että jossain kohtaa Mea siirtyy päiväkotiin. Koen itse, että siellä on enemmän virikkeellistä ja ennen kaikkea pedagogista toimintaa etenkin isommille lapsille ja siksi halutaan, että jossain kohtaa Mea siirtyy jokatapauksessa päiväkotiin. Niinpä me ajateltiin, että ehkä se ei olisikaan niin huono juttu mennä suoraan sinne. Mie uskon, toivon ja oikeastaan tiiän, että meidän pieni mutta pippurinen topakka neiti kyllä pärjää ja pitää tarvittaessa puolensa muiden joukossa. Ja ainakin tällä hetkellä Mea on niin sosiaalinen tapaus, että varmasti nauttii ja viihtyy hulinan keskellä kun vaan tottuu.

Kyllä tässä silti on ajatukseen totuttelemista ja itken varmaan ikävää ensimmäiset päivät tai viikot, mutta onneksi elokuuhun on vielä aikaa. Ehditään touhuta tässä vielä päivät pitkät yhdessä kaikenlaista kunnes yksi ajanjakso päättyy ja toinen alkaa. Ja voin luvata ja vannoa, että halin ja pusuttelen tuon lapsen puhki sitten joka päivä kun tulen töistä kotiin ja saan hänet kainalooni. ♥

Missä iässä teidän lapset ovat menneet tai menossa päivähoitoon? Mikä on teidän mielestä "oikea aika"?

Hyvää yötä ♥
Enni

Lisätietoja »

SEITSEMÄN KUUKAUTTA

SEITSEMÄN KUUKAUTTA

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Hei A P U A ! Mihin tää aika juoksee? Viikot vaan vierii ja Mea kehittyy enkä oo kerennyt tehdä vielä edes 7kk -postausta mutta hei, tässä se tulee! Meillä sairastetaan nyt toista viikkoa, joten siitä syystä vähän kaikki muu kun pikkutypyn viihdyttäminen ja hoitaminen on ollut toissijaista. Vielä räkä valuu ja yskä on kova, mutta käytiin eilen lääkärissä ja onneksi "tuomioksi" tuli vain ihan normiflunssa niinkuin vähän arvelinkin. Haluttiin vain tarkistaa, ettei räkä ole painunut korviin tai hengitysteihin. Kaikki oli kuitenkin niiltä osin kunnossa. Tätä nuhaflunssaa on vissiin nyt tosi paljon liikkeellä ja tauti on tosi sitkeässä. Toivottavasti me kuitenkin kohta oltais jo terveiden kirjoissa eikä nyt sitten jokainen vuorollamme käytäis läpi tätä flunssaa. Mites muut, joko teihin on iskenyt kevätflunssa?

Mutta asiaan. Mea täytti siis 28. helmikuuta jo seitsemän kuukautta. Voin vaan taas ääneen ihmetellä, miten nopeasti aika kuluu. Tässä arjen tohinassa kun aina välillä unohtaa, että mitä kuukautta tai edes vuodenaikaa eletään. Mutta nyt ollaan kuitenkin maaliskuussa ja Mea täyttää jo parin viikon päästä kahdeksan kuukautta. Sitä ennen kurkataan kuitenkin, mitä kaikkea meidän seitsemän kuukauden ikäinen pikkuprinsessa jo osaa?

Mea ei edelleenkään ryömi eteenpäin mutta pakki löytyy ja oman akselinsa ympäri liikkuu oikein sujuvasti. Konttausasentoa treenaa kovasti, etenkin omassa sängyssään silloin kun pitäisi nukkua. Kovasti hakee myös "karhukävely" -asentoa ja lankuttaa. Mea istuu jo tukevasti syöttötuolissa ja sylissä, mutta jos hänet laittaa lattialle istumaan niin neiti lyyhistyy eteen. Heijasteet eteen ja sivuille kuitenkin löytyvät mutta selkä ei kestä suorassa. Siksi ei istutakkaan muualla kuin sylissä ja syöttötuolissa. Syöttötuoli on ehdottomasti yksi Mean lempparipaikoista ja syöminen muutenkin on ihan parasta. Maiskutus alkaa heti kun hänet laitetaan syöttötuoliin. Lempiruokaa on edelleen maissi ja päärynä mutta lisäksi possu, mango, porkkana, päärynä ja palsternakka maistuvat lähes poikkeuksetta. Niin ja maissinaksut on myös suurta herkkua!

Mea hokee kovasti "taa taa taa", "mammammaa", "pää pää pää" ja on kaksi kertaa sanonut selkeäsi äiti. Parasta on kuitenkin kiljua ja pärisytellä kovaäänisesti. Kokoajan tulee oikeastaan jotakin juttuja ja Mea on tosi kova höpöttämään. Vieraiden ihmisten seurassa Mea on hetken aikaa hiljaisempi mutta alkaa kyllä pian pälättämään omia juttujaan eikä muutenkaan juuri vierasta. Lempileluja ovat edelleen kaikki ns. kielletyt eli kaukosäätimet ja puhelimet. Mea tykkää myös kaikista palikoista, palloista ja soivista leluista. Noin viikko sitten Mea alkoi myös tanssia eli hytkyä musiikin soidessa. Parasta on edelleen kukkuu -leikit ja mahan pärisyttäminen. Koirat kiinnostavat päivä päivältä entistä enemmän ja Mea komentaa niitä aika lailla, heh. Ja on isinkin höpsöt jutut edelleen kovassa suosiossa. ♥

Niin iso, mutta niin pieni. Niin rakas. ♥

Enni
Instagram: enniheidi
Facebook: klik

Lisätietoja »