IHANA VIIKONLOPPU JYVÄSKYLÄSSÄ
(julkaistu 19.3.2017)
Nyt pientä stooria jyväskylässä vietetystä ihanasta viikonlopusta. Ja mistähän sitä aloittaisi! Kerrataan nyt aluksi, missä olen näihin kolmeen huipputyyppiin tutustunut, sillä vaikka vanhasta blogista tänne siirtyneet lukijat varmasti muistavatkin, niin teille uusille lukijoille ei tarina ole tuttu. Kirjoitin siis noin viisi vuotta bloggerissa lifestyleblogia nimeltä enni heidi - tai olihan sillä viiden vuoden aikana muutama muukin nimi mutta enni heidi tuli silloin jäädäkseen ja säilyi niin kauan kuin itse blogikin. Jossain vaiheessa blogini liittyi osaksi Indiedays Inspiration yhteisöä ja noin kahdesti vuodessa kävin Indiedaysin järjestämissä blogigaaloissa ja -tapahtumissa Helsingissä. Ensimmäisenä "gaalavuotenani" tutustuin sitten näihin tyttöihin ja vietin illan heidän kanssaan - ja siitä lähtien ollaan oltu ns. blogisiskot toisillemme. Käytiin loput gaalat (ja tytöt käy toki edelleenkin, kun ovat osa yhteisöä) yhdessä ja alettiin järjestämään omia tapaamisia, vaikka asuttiin eri puolilla Suomea - minä Joensuussa, Anni ja Juulia Jyväskylässä ja Linda Espoossa. Whatsapp lauloi melkein yötäpäivää ja pidettiin tosi tiiviisti yhteyttä - ja pidetään edelleen.
Miten onnekas voikaan olla, että harrastuksen myötä löytää itselleen sydänystäviä. Ystäviä joiden kanssa voi olla täysin oma itsensä - mitään ei tarvitse jännittää ja vaikka nähdäänkin puolen vuoden/vuoden välein, niin jutut jatkuu aina siitä samasta mihin viime kerralla ollaan jääty. Aivan kun aika ei välissä olisi kulunutkaan.
Sellainen pieni stoori tähän alkuun. Tai no, tuostahan taisi tullakin suurin osa tätä postausta, heh! Mutta tosiaan, viime viikonloppuna nähtiin taas pitkästä aikaa porukalla kun suunnattiin Lindan kanssa molemmat omilta paikkakunniltamme Juulian ja Annin luokse Jyväskylään. Yövyttiin kaikki neljä Juulian luona ja höpöteltiin yömyöhään kaikesta maan ja taivaan väliltä. Perjantai pyhitettiin löhöämiselle ja vuoden kuulumisten vaihtamiselle, lauantaina lähdettiin kuvailemaan ja kaupungille. Vaikka olin perjantaina perillä jo aamukymmeneltä, niin aika meni aivan liian nopeasti! Sunnuntai tuli liian pian ja oli aika lähteä kotiin. Mutta oon kyllä iloinen, että saatiin nämä treffit järjestettyä ennen mun poksahtamista, sillä sen jälkeen olisi näkeminen voinut venyä aika kauas, varsinkin jos mun olisi täältä Joensuusta pitänyt lähteä jonnekkin päin. Onneksi tytöt lupasivat tulla katsomaan meidän pientä perhettä sitten loppukesästä tai alkusyksystä, eli vuoden mittaiseksi ei väli seuraavaan näkemiseen pääse toivottavasti tällä kertaa venymään!
Enni
Ei kommentteja
Lähetä kommentti