PUOLIVUOTIAS

PUOLIVUOTIAS

tiistai 30. tammikuuta 2018

En voi uskoa, että mun pieni vauvani on jo puolivuotias! Aika kuluu niin hurjan nopeasti ja Mea kehittyy huimaa vauhtia. Meidän oli tarkoitus pitää Mealle puolivuotis -synttärit mutta meillä oli viime viikonloppuna hieman surullisemmat juhlat, niin nuo synttärit jäivät pitämättä. Juhlitaan sitten senkin edestä ensi kesänä kun Mea täyttää vuoden! Kun tää puolikin vuotta on mennyt näin nopeasti, niin tuntuu hassulta, että vain samanlainen pyrähdys ja Mea täyttää jo vuoden. Ja mitä kaikkea ollaankin tässä puolen vuoden aikana ehditty kokea.. ja mitä kaikkea varmasti tullaan vielä ennen vuoden ikää kokemaan. Ollaan opittu paljon yhdessä ja onhan tää tällainen elämän mittainen yhteinen matka jossa välillä kaadutaan ja noustaan, opitaan ja oivalletaan. On ihan parasta kulkea tätä matkaa yhdessä tuon pienen prinsessan kanssa. ♥

Mutta mitäs meidän puolivuotias sitten jo osaa?

Mealla on jo kova halu päästä liikkumaan ja selällään lattialla hengailu on jo aivan out. Siispä hän kääntyy joka kerta mahalleen ja potkii jaloillaan menemään, mutta usein hermostuu, kun neliveto ei toimikkaan halutulla tavalla! Ja tässä saa sitten olla isi ja äiti kääntämässä pikkuneitiä takaisin selälälleen ja lopulta syliin rauhoittumaan kun kiukunpuuska iskee, eh... ja kohta sama karuselli uudelleen! Leikkimatolla hengailu on myös tylsää ja paikkaa pitäisi olla vaihtamassa jatkuvasti kun ympäristö käy tylsäksi. Nykyään hengaillaan millon keittiön lattialla, milloin eteisessä peilin edessä, millon takkahuoneessa ja joskus jopa vessassa! 

Mea istuu jo hyvin sylissä ja lattiallakin kun hieman tukee. Omin voimin ei kuitenkaan vielä pysty istumaan. Eteenpäin "kaatuessaan" tajuaa jo ottaa kädet vastaan, mutta sivuheijasteista ei ole vielä tietoakaan. Syöttötuolissa ei olla kauheasti istutettu kun ei olla varsinaista istumalupaa saatu. Mutta kaiken ehtii kyllä aikanaan eikä meillä ole kiire! Kyllähän tuossa syöttötuolissa ehditään vielä istuskella. Maisteluissa ollaan jääty vähän jälkeen, sillä nyt tulevan maitoaltistuksen takia ei olla saatu edes ottaa uusia makuja. Measta on muutenkin tullut hieman nirso, mutta edelleen poikkeuksetta maistuu ainakin maissi, luumu ja päärynä. Kaurapuuro alkoi käydä kovasti mahaan ja se jäikin sitten vähäksi aikaa tauolle ja altistuksen jälkeen vuorossa olisi riisipuuron kokeileminen. 

Leluista Mean lemppareita ovat kaikki ei lelut kuten kaukosäädin ja äidin puhelin. Omista leluista parhaiten kelpaa rapiseva kissakirja ja soivat lelut. Kirjoista ollaan pikkuhiljaa kiinnostuttu ja unipupusta on tullut tärkeä. Parasta on myös katsella itseään peilistä ja seurata koiraveljien menoa. Koiria eli Mealle "nalleja" on myös kiva varovasti rapsuttaa. Eniten naurattaa iskän hauskat jutut, kukkuu -leikki ja mahan pärisyttäminen. ♥

Meidän iso pieni tyttö. ♥

Enni
Instagram: enniheidi
Facebook: klik

Lisätietoja »

ÄITIÄ VÄSYTTÄÄ - SAAKO SEN SANOA ÄÄNEEN

ÄITIÄ VÄSYTTÄÄ - SAAKO SEN SANOA ÄÄNEEN

torstai 25. tammikuuta 2018

...kyllä! Mun mielestä äidit on siinä missä vaikka isätkin todella oikeutettuja sanomaan sen ääneen, että joskus (tai aika usein) väsyttää. Eikä siihen ole kellään sanomista, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Kyllähän sitä jo raskausaikana valmistautuu siihen, että seuraavat kuukauden tai vuodet tulevat valvottamaan. Ei sitä silti varmaan koskaan ole täysin valmis siihen, että yöt toistensa perään menevät tiuhaan tahtiin heräillen, vauvaa rauhoitellen ja "koiranunta" nukkuen. Ihminen tarvitsee unta ja siksi uskallan väittää, ettei meistä kenestäkään ole joka yö valvomaan.

Oon itse aina ollut todella tarkka yöunistani. Siinä missä Mikko voi lähteä vaikka maratonille neljän tunnin yöunien jälkeen, en itse meinaa jaksaa nousta uuteen työpäivään ellen ole nukkunut kahdeksan tunnin yöunia. Sen lisäksi, etten oo aiemmin joustanut yöunistani ja unen laadusta, nukuin ennen myös usein työpäivän päätteeksi päiväunet. Mun työ on kuitenkin jatkuvassa hälinässä työskentelyä, joten pienet power napit oli aina päivän päätteeksi paikallaan.

Mea nukkui ensimmäiset puolitoista kuukautta todella hyvin yönsä. Kun häntä piti vielä alussa syöttää kolmen tunnin välein, sai pikkuprinsessaa ihan herätellä öisin syömään. Kun saatiin lupa pidentää öiden syömisväliä, niin Mea saattoi hyvinkin nukkua 6-7 tuntia ennen ensimmäistä heräämistään. Päiväunista hän ei tuolloin kyllä juurikaan välittänyt. Sitten tapahtui... jotain? Ja siitä lähtien Mea alkoi heräillä tunnin tai kahden välein joka yö. Toki oma osuutensa oli mahavaivoilla ja muilla kaiken maailman vaiheilla, mutta usein Mea heräsi "muuten vaan" ja hetken päästä keksikin, että kun tässä nyt kerta hereillä ollaan niin voisinpa vaikka syödäkkin. Enkä muuten nuku, ennenkun syön - jos jatkan unia sittenkään. Ennen Mea siis heräsi, söi ja nukahti. Mutta pitkään meni niin, että heräsi, söi ja eipä nukahtanutkaan vaan sain tehdä ihan täyden työn, jotta sain tytön jatkamaan uniaan. Ja kun niin lopulta kävi, niin mulla kesti hetki saada taas unta ja juuri kun kerkesin ehkä päästä jonkunlaiseen uneen niin Mea ilmoitti jälleen olevansa hereillä - ja sama karuselli pyöri jälleen. Välilllä saatiin tuo univäli pitenemään kolmeen tuntiin. Milloin auttoi omassa sängyssä nukkuminen, milloin viereen ottaminen, milloin mahallaan nukuttaminen, milloin kyljellään nukuttaminen. Mikään ei kuitenkaan tuonut pysyvää helpostusta ja tätä unirallia kesti noin neljä kuukautta kunnes nyt Mea vihdoin nukkuu välillä myös neljä tai jopa viisi tuntia ennen ensimmäistä heräämistään ja jos oikein tuuri käy niin nukahtaa uudelleen tutilla ilman syöttämistä. Välillä kiinteiden syöminen myös sekottaa pakkaa ja heräillään useammin, mutta pikkuhiljaa näen valoa tunnelin päässä! Viime yönä Mea nukkui jopa aamuneljään yhdellä syötöllä omassa pinnasängyssään! Ja nyt varmaan kun sanon ja hehkutan tän kaiken ääneen, niin ensi yö valvotaan kokonaan... Äiti-ihmiset, ootteko huomanneet saman, että liikaa ei kannata hehkuttaa tai menee koko korttitalo nurin? :D

Tässä on siis saanut nukkumista rakastavana ihmisenä opetella aika lailla sietämään väsymystä. Alussa hormonit auttoi jaksamaan, mutta nyt täytyy vaan jaksaa niin sanotusti omin voimin. Paljon helpottaa se, että saan aika usein tankata huonon yön jälkeen tunnin pari unta varastoon, kun Mikko heräilee Mean kanssa aamutoimiin. Parhaiten auttaa jaksamaan myös ajatus siitä, että tässä maailmassa ei voisi olla mitään parempaa syytä jatkuviin yöheräilyihin kun tuo pieni rakas prinsessa ♥

Haluan kuitenkin lopuksi painottaa, että rakkaat äitikollegat: sanokaa se ääneen, se helpottaa. Kukaan ei myöskään osaa tarjota meille apuaan, jos me jäädään tuppisuiksi ja yritetään vaan jaksaa vaikka väsyttää. Mekin ollaan loppujen lopuksi vain ihmisiä ja kaikkia saa joskus väsyttää. Se että sua väsyttää, ei tee susta huonoa äitiä. Se että pyydät jonkun vaikka omien päiväunien ajaksi pitämään seuraa lapsellesi, ei tuu susta huonoa äitiä. Päinvastoin: se osoittaa sen, että välität. Haluat tankata unta, että jaksat taas paremmin touhuta oman lapsesi/lapsiesi kanssa. Kukaan ei oleta, että jaksat maailman tappiin asti, koska olet äiti. Muistathan myös oman hyvinvointisi sillä sun hyvinvointi on osa lapsesi hyvinvointia. Koko perheen hyvinvointia. ♥

Enni

Lisätietoja »

UUSI VUOSI, UUSI BLOGI, SAMA ENNI

UUSI VUOSI, UUSI BLOGI, SAMA ENNI

lauantai 20. tammikuuta 2018

Moi ja kiva kun tulit kurkkaamaan blogini uutta osoitetta ♥ Mitäs ulkoasu susta näin ensisilmäyksellä vaikuttaa?

On jotenkin todella virkistävää aloittaa jälleen ihan omassa osoitteessa. Niin kuin jo So-upin puolella kirjoittelinkin, niin vuoden aikana tuli huomattua, että on enemmän mun juttu olla niin sanotusti täysin omillaan. Vaikka kirjoitan nyt "portaalivapaasti" niin olen kuitenkin päässyt osaksi Lumoblogit -yhteisöä. Jos Lumoblogit ei ole sulle ennestään tuttu, niin käy ihmeessä kurkkaamassa tuosta linkistä, mistä on kysymys. Lumoblogeista löytyy myös muita mahtavia blogeja, joten kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa josko sieltä löytyisi sulle uutta luettavaa!

Mutta takaisin tähän blogiin. Sisältö tulee olemaan aikalailla samanlaista, eli kategorioina on edelleen lifestyle, perhelifestyle ja siinä sivussa sisustus. Mulla on jotenkin valtavasti energiaa ja inspiraatiota nyt tätä uutta mutta toisaalta vanhaa blogia kohtaan! Haluaisin kuitenkin kuulla, mitä te siellä ruudun toisella puolella tykkäisitte lukea?

Te varmaan jo huomasittekin, että olen siirtänyt vanhat postaukset tänne uuden blogin puolelle. Tästä syystä vanhat blogikirjoitukset ovat erilaisella fontilla ja kuvien ja tekstien välit hieman heittelevät, mutta älkää antako sen häiritä. Oon myös kirjoitellut tänne pari uutta postausta, joita en enää So-upissa julkaissut: Mea 4 & 5 kuukautta, mahdollisesta allergiasta pienellä lapsella sekä tietynlaisesta ikuisuusprojektista, eli sisustamisesta. Klik, klik ja klik, käyhän katsomassa! :)

Mutta sen pidemmittä puheitta toivotan juuri sut tervetulleeksi tänne uuteen osoitteeseen! Toivottavasti pysyt matkassa mukana ja viihdyt blogini parissa. Muista seurata mua myös instagramissa (@enniheidi) ja facebookissa: Enni - mustavalkoisen värikästä. Mulle saa aina laittaa myös viestiä blogin sähköpostiosoitteeseen eli mustavalkoisenvarikasta@gmail.com. :)

Palataan pian ♥
Enni

Lisätietoja »

IKUISUUSPROJEKTI

IKUISUUSPROJEKTI

torstai 11. tammikuuta 2018

Uusittaisiinko sohvat? Entä jos ostettaisiinkin nojatuoli? Kiikku? HEI EIKU UUSI MATTO? JOTAIN!?

Kuulostaako tutulta? Meillä saa Mikko harva se päivä kuunnella mun haaveita, ideoita ja ostoslistaa. Harmi, kun ei vielä toistaiseksi olla voitettu lotossa! Haluaisin kauheasti meille ainakin nuo uudet sohvat, mutta Mikko vähän jarruttelee, kun kaikkea ei nyt vaan voi tai pysty kerralla uusimaan ja hankkimaan - varsinkin kun olen nainen ja saan muuttaa mieltäni vaikka päivittäin... Siispä tyydyn nyt uusimaan pieniä yksityiskohtia ja vaihtelemaan sisustusesineitä paikasta toiseen - kyllähän sitä muutosta ja pientä piristystä niinkin saa aikaiseksi. 

Yksi jatkuva "murhe" on tuo meidän Ikean Vittsjö hyllykkö... Vaihtelen siihen tavaroita varmaan vähintään kerran kaksi kuukaudessa eikä koskaan ole hyvä. Nyt sain siihen kuitenkin (ainakin hetkeksi) mieluisia juttuja koottua ja kokonaisuudesta sopivasti talvisen ja sopivasti keväisen. 

Keittiöönkin tuli hankittua muutamia uusia pikkujuttuja joululahjaksi saadulla S-ryhmän lahjakortilla. Pitkään olin jo noita Nicolas Vahen keittiöjuttuja katsellut, mutta aina tuolle hyllylle eksyessäni pihi-enni nosti päätään ja tuotteet jäi hyllylle odottelemaan "sopivampaa hetkeä" - ja se oli nyt!

Tuo keittiön kahvinurkkaus on vielä hieman keskeneräinen sillä haluan noille purnukoille oman pienen seinähyllyn, mutta se on vielä vähän vaiheessa. Ihan kiva ja toimiva tuo onneksi on noinkin! 

Tämän hetken sisustuslempparit näkyvät noissa kahdessa viimeisessä kuvassa. Rakastan noita Design letters mukeja! Saa nähdä joudutaanko tilaamaan toiset ihan käyttötarkoitukseen, kun haluaisin pitää nuo vaan tuossa hyllyllä koristeena. Tuo nokkamuki varsinkin on jotenkin niin suloinen.

...ja okei, on meille kyllä nyt tulossa uusi kiikkutuoli olohuoneeseen, hups...

Enni
Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: klik ♥

Lisätietoja »

Allergia pienellä vauvalla?

Allergia pienellä vauvalla?

En nyt oikeastaan edes tiedä, mistä alkaisin. Lasten kanssa jo kuusi vuotta töitä tehneenä osasin kyllä odottaa, ettei lasten kanssa kaikki suju aina niin kuin "strömsössä" ja kaikenlaista voi sattua ja tapahtua sen kaiken ihanan hulinan keskellä, mutta ei sitä silti koskaan ole täysin tietoinen kaikesta. Kaikesta mitä VOI sattua. Toki pieni vastasyntynyt vauva on täysin eri asia, kuin jo vaikka 9 kuukauden tai vuoden ikäinen, mutta silti olisin olettanut, että jollain lailla tiedän, mitä tuleman pitää. Ja varmaan olisin tiennytkin, jos kaikki olisi mennyt niin sanotusti perinteisen kaavan mukaan. Mutta kun ei - kaikki ei aina mene niinkuin oli ajatellut tai toivonut.

Meillä on maailman kaikkeuden ihanin ja rakkain lapsi. En vaihtaisi hetkeäkään pois siitä, mitä olen saanut tuon pienen aarteeni kanssa kokea. Paitsi jos saisin ottaa pois kaikki hänen kipunsa ja vaivansa. Kaikki alkoi konkretisoitua joskus Mean ollessa noin kuukauden ikäinen. Jo aiemmin tyttö oli ollut todella itkuinen ja kiukkuinen. Painokaan ei meinannut nousta, vaikka tyttö oli rinnalla todella paljon. Yöt meni vaikeroiden ja itkien, tyttö nukkui alun hyvien öiden jälkeen yhä vain levottomammin ja nukuttaminen saattoi kestää monta tuntia, sillä Mea heräsi heti uneen päästyään vaikeroimaan mahaansa. Aloin pikkuhiljaa epäilemään maitoallergiaa, sillä Mean ihokin muuttui taipeista todella punottavaksi, kuivui monesta paikkaa ja selkeästi kutisi. Mikon puolelta on taipumusta monille allergioille, joten tottakai epäilyt heräsivät heti. Jätin omatoimisesti maidon kokonaan pois ruokavaliostani ja tyttö muuttui kahden viikon aikana huomattavasti. Itkuisuus väheni ja ihokin parani jonkin verran. Sitten jätin pois vielä kananmunan ja iho parani lähes kokonaan. Neuvolassa meitä uskottiin heti, mutta lääkärit väittivät vain koliikiksi, sillä "maito ei voi vaikuttaa lapseen äidinmaidon kautta, sitä menee niin vähän..." Olin osannut odottaa lääkäreiden nuivaa vastaanottoa, sillä allergialasten tukiryhmässä mua oltiin varoiteltu asiasta. Yksi lääkäri suorastaan määräsi, että otan maidon takaisin ruokavaliooni. Tein työtä käskettyä ja tyttö alkoi taas suorastaan huutaa mahaansa päivin ja öin. Mun mielestä reaktio oli melkoisen selvä ja jätin taas maidon ja kananmunan pois ruokavaliostani, sanoi kuka mitä tahansa. Muutos oli jälleen selkeä.

Vihdoin koitti 4kk neuvolalääkäri. Olin päättänyt, että tämä lääkäri tulee uskomaan mua. Olin pitänyt ruokapäiväkirjaa, kirjoittanut ylös havaitsemiani oireita, kirjoittanut lapulle mitä aion sanoa, etten vain unohtaisi mitään. Olin päättänyt, että tämä lääkäri antaa meille lähetteen lastenpolille tutkimuksiin ja piste. Kun päästiin huoneeseen, aloin suorastaan paasaamaan asiani ulos. Puhuin, puhuin ja puhuin antamatta lääkärille puheenvuoroa. Välillä hän kerkesi johonkin väliin kysyä jotain ja vastasin, mutta jatkoin omaa tarinaani. Kun olin valmis, olimme kaikki hiljaa ja lääkäri sanoi "laitan teille tästä lähetteen lastenpolille". KIITOS.

Kutsu mahdolliseen maitoaltistukseen lastenpolille tuli. Me ollaan nyt 1.helmikuuta menossa tutkimaan tätä asiaa ja mua jännittää aivan kamalasti. Jännittää, miten Mea jaksaa tuon tutkimuksen, missä sitä maitoa (korviketta) juotetaan suoraan pullosta ja katsotaan, miten tuon pienen ihmisen elimistö reagoi... Ja jos reagoi, niin ne kivut tulee kuitenkin kestämään taas useamman päivän. Säälittää katsoa, jos toista sattuu. Pieni osa miusta uskoo vielä, että Mea ei olis maidolle allerginen tai ainakin jo tässä vaiheessa sietäisi sitä paremmin. Suuri osa miusta on kuitenkin aika varma, että tuomio on allergia ja Mea ei pysty ainakaan muutamaan vuoteen käyttämään maitotuotteita eikä ehkä myöskään sitä kananmunaa. Onneksi näin pienenä alkanut maitoallergia kuitenkin usein väistyy ennen kouluikää - toivotaan, että mikäli meillä allergia todetaan, niin siitä päästäisiin kuitenkin mahdollisimman pian myös eroon! :)

Mutta tässäpä pientä "avautumista" meidän hieman kivikkoisesta alusta. Muuten meillä menee onneksi nyt todella hyvin, mitä nyt yöt on edelleen tosi katkonaisia millon mistäkin syystä, mutta yritän tuudittautua siihen ajatukseen, että kuuluu asiaan ja menee ohi, joskus?

Onko teillä jollain kenties jakaa kokemuksia maitoallergiasta tai sen epäilystä pienellä vauvalla? Kokemuksia saa jakaa, vertaistuki on parasta! ♥

Enni
Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: klik ♥

Lisätietoja »

MEA 4kk & 5kk

MEA 4kk & 5kk

lauantai 6. tammikuuta 2018

Tämä on ensimmäinen postaus, jota en ole siirtänyt vanhasta blogista, vaan kirjoittanut tänne suoraan. Tämä siitä syystä, että en halua laittaa vanhaan blogiin enää kuvia Measta, jotta kuvat pysyisivät mahdollisimman hyvin siellä missä minäkin. Tästä syystä tämä postaus ei myöskään ole reaaliajassa ja kaksi kuukausipostausta on yhdistetty tähän samaan.

Mea on tänään tasan viisi kuukautta ja yhdeksän päivää vanha, eli täyttää tässä kuussa jo puoli vuotta. Toistan itseäni, mutta pakko se on vaan edelleen ihmetellä, miten nopeasti aika menee! Tuntuu, että vasta me Mikon kanssa puhuttiin "kun Mea sitten joskus täyttää jo puoli vuotta". No, puolen vuoden etappi on siis vielä edessä päin, mutta käydään nyt läpi mitä kaikkea Mea on oppinut tässä kahden kuukauden aikana. Niin, ja tehdään tämä vielä vähän eri tyyliin kuin edelliset.

Mea oppi kääntymään ensimmäisen kerran selältä mahalleen sinä päivänä kun ikää tuli mittariin neljä kuukautta. Pari kertaa ihan tarkoituksen mukaisesti kiepsahti, mutta sitten ilmeisesti kyllästyi tähän uuteen taitoonsa, sillä kääntyi seuraavan kerran vasta itsenäisyyspäivänä ja siitäpä se sitten lähtikin! Sen jälkeen piti päästä koko ajan ja joka paikassa kääntymään. Yöunistakaan ei meinannut tulla mitään ja mahalleen oli päästävän nukkumaan. Äitiä vaan hiukan tässä vaiheessa hirvitti, sillä Mea kyllä osasi kääntyä nukkumaan mahalleen, mutta unohti välillä kääntää kasvoja pois patjasta. Parissa yössä tämäkin sitten onneksi opittiin ja nykyään Mea tykkää aina nukkua mahalleen. Neljän kuukauden iässä myös istumaan nousu alkoi enemmän ja enemmän houkuttaa ja sylissä piti aina yrittää pungertaa istumaan. Mea keksi myös joka päivä uusia erilaisia ääniä ja kiljuminen oli aika kova juttu. Omaa ääntään piti päästä testaamaan. Jonkin aikaa Mea myös vierasti, mutta se meni nopeasti ohi. Omat varpaatkin alkoi löytymään ja niitä oli kokoajan kiva räpeltää. Selällään Mea alkoi pyöriä akselinsa ympäri. Neljän kuukauden iässä aloitettiin myös maistelemaan kiinteitä ja nyt ollaan maisteltu jo luumua, bataattia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, persikkaa, päärynää ja kaurapuuroa! Hyvin maistuu ♥

Nyt viiden kuukauden iässä Mea yrittää jo päästä liikkumaan. Hän nostaa takapuolen ylös ja osaa varata itseään jo käsivarsien varaan, mutta se on aina joko-tai. Nämä taidot pitäisi vielä yhdistää, jotta eteenpäin pääsisi! Kovasti on kuitenkin yritystä ja se on varmaan vain se yksi hetki kun tuo pikkumimmi lähtee liikkeelle. Tuo käsivarsien varassa hengailu on Measta kivaa etenkin iltaisin ja öisin, hän saattaa kesken unien yhdenäkin nousta käsivarsiensa varaan ihmettelemään eikä sitten malttaisi nukkua kun kaikkea uutta pitäisi treenata.♥ Mahallaan Mea pyörii jo akselinsa ympäri ja tarkoituksenmukaisesti yrittää päästä joidenkin lelujensa luokse. Varpaat on edelleen kiva juttu ja kylvyssä pitää polskia niin, että vesi lentää! Vielä ei hieman pyöreän selän takia saatu varsinaista istumalupaa, mutta neuvolasta sanottiin että voidaan varmasti jo ennen seuraavaa käyntia pitää syöntien ajan syöttötuolissa. Mean voi myös hyvin nostaa makuultaan käsistä istumaan ja se onkin hauskaa se!

Mutta nyt, vauhdilla kohti puolta vuotta! Sitten palataan taas Mean juttujen parissa ♥

Enni
Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: klik ♥

Lisätietoja »

JOULU TULI JA MENI, UUSI VUOSI TULI JA MENI - MITÄS MEILLE KUULUU?

JOULU TULI JA MENI, UUSI VUOSI TULI JA MENI - MITÄS MEILLE KUULUU?

(julkaistu 6.1.2018)

Oon aivan sata varma, että teillä kaikilla tulee jo joulu korvista ulos ja eletäänhän tässä jo loppiaista, eli se on TÄYSIN ymmärrettävää. Täällä kuitenkin yksi mattimyöhäinen haluis vielä kirjoitella joulun ja uuden vuoden kuulumisia, kun en kerta kaikkiaan oo vaan kaikessa kiireessä ja tohinassa kerennyt kunnolla koneelle kirjoittelemaan! Toivottavasti joku vielä jaksaa lukea, heh. Lupaan YRITTÄÄ pitää tän lyhyenä!

Meidän joulu ja uusi vuosi meni molemmat tosi kivasti! En ookkaan oikeastaan kunnolla "avautunut" siitä, miten rankka tää syksy onkaan meille ollut, (meillä on allergiaepäilyjä, on ravattu eri lääkäreillä yms)  joten etukäteen myös vähän jännitin, miten nämä pyhät tulee menemään kun on menoa sinne ja tänne ja koko ajan sellasta pientä häslinkiä. Kaikki meni kuitenkin tosi kivasti! Aaton aaton iltana mentiin mun vanhemmille ja vietettiin siellä jouluaatto sukulaisten kesken. Joulupäivänä lähdettiinkin sitten meidän pienen perheen voimin Mikon perheen luo maalle ja oltiin siellä yksi yö. Mea sai ihan älyttömän ison kasan lahjoja (niin ison kasan, että äidille tuli jo pieni tavaranpaljous -ahditus) enkä uskalla kuvitellakkaan miten tuo lahjamäärä varmaan vaan kasvaa kasvamistaan joka vuosi! No, kaikki lahjat olivat kuitenkin mieluisia sekä meille että Mealle ja mitään turhaa ei oikeastaan paketeista paljastunut vaan kaikki oli tarpeellista. :) Mean lemppareita oli selkeästi kaksi isoa pehmolelua, sillä niitä on kiva halata (ja vähän maistella..) ja niiden kanssa on kiva pyöriä lattialla. ❤

Tapaninpäivänä ajelttiin iltaa vasten kotiin ja ettepä arvaakkaan mitä sitten tapahtui.... TÄMÄ MAMMA LÄHTI TAPSANTANSSEILLE! Lähdin siis ensimmäistä kertaa Mea syntymän (ja raskauden) jälkeen kavereiden kanssa kunnolla ulos! Toisaalta oikein odotin pientä irtiottoa arjesta, mutta toisaalta jännitti ihan kamalasti olla ensimmäistä kertaa pidempi aika erossa Measta, vaikka Mea oli siis ihan turvallisesti isin kanssa kotona. Jotenkin mua silti jännitti se, että Mea menee nukkumaan ilman mua ja mitenhän yösyötöt pullosta onnistuu. Kaikki meni kuitenkin ihan todella hyvin ja jännitin ihan turhaan. Mealla ja Mikolla oli mennyt tosi kivasti, nukkumaanmeno oli onnistunut hyvin ja pullosta syöntikin sujui, toki sitä oli treenattu jo aiemmin ja tiesin että Mea osaa pullosta syödä. Mulla oli tosi kivaa kavereiden kanssa ja onhan se myönnettävä, että teki ihan hyvää olla hetki muutakin kun puklun hajuinen äiti. Silti oli maailman parasta tulla kotiin ja herätä aamulla tuon maailman rakkaimman nyytin jutteluun. ❤

Uusi vuosi me vietettiin ihan kotona ystävien kanssa. Syötiin hyvin, ammuttiin muutamat raketit, pelailtiin pelejä ja oltiin vaan. Oli kiva viettää uutta vuotta toisen lapsiperheen kanssa. Erilaista ja uutta, mutta tosi kivaa! :)

Siinäpä hieman meidän kuulumisia! Oishan mulla vielä vaikka mitä muutakin kerrottavaa ja kuulumisia, mutta jätetään ne toiseen postaukseen, ettei tästä tule liian pitkä. Muistathan muuten, että blogi tulee pian muuttamaan. Kerron siitäkin sitten vielä erikseen, kunhan sen aika on, mutta muutto tapahtuu vielä tämän kuukauden aikana. Mean 4 & 5 KK -postaukset löytyvät sitten sieltä uuden blogin puolelta! :)

Enni

Lisätietoja »

HOME OFFICE

HOME OFFICE

torstai 4. tammikuuta 2018

(julkaistu 30.11.2017)

Nyt se on vihdoin tapahtunut: nimittäin varastomaisen romukasaksikin kutsutun huoneen alta on vihdoin paljastunut TYÖHUONE. Liikaa ei kuitenkaan pidä innostua, sillä esimerkiksi lattialistat ovat vielä laittamatta, mutta kyllä se vaan hymyn huulille nostaa kun huone alkaa jo muistuttaa sitä miltä sen kuuluukin. Lattialistatkin saadaan varmaan joulukuun aikana paikoilleen, eli kyllä se siitä pikkuhiljaa.

Meillä ei oo koskaan ollut aiemmin tilaa tehdä ihan kunnollista työhuonetta. Oon kuitenkin aina ajatellut, että kun sellaiseen mahdollisuus tulee, niin sellainen tehdään. Ensinnäkin Mikko tekee tällä hetkellä aika paljon töitä kotona, joten senkin suhteen on kiva, että hommia saa tehdä omassa rauhassa. Toisekseen mun ainut harrastus just nyt näin kotiäitinä on tämä blogi ja on kiva päästä uppoutumaan kirjoittamisen ja blogien maailmaan välillä ihan kaikessa rauhassa. Blogin kirjoittaminen on mulle kuitenkin sitä vähää omaa aikaa, jota jokainen äiti (ja isäkin) välillä varmasti tarvitsee. Nyt voin tarvittaessa laittaa vaikka puoleksi tunniksi - tunniksi oven kiinni, kuulokkeet korville ja tehdä tätä omaa harrastusta ihan rauhassa. Pieni oma aika silloin tällöin piristää ja sitten sitä jaksaa taas entistä paremmin pyörittää arkea! :) 

Työhuoneen sisustus on melko mustavalkoinen niinkuin olin sen ajatellutkin. Pientä "lämpöä" tuo kuitenkin tuo pöytälevy sekä samaa sävyä oleva seinähylly, jonka kuvaan teille sitten myöhemmin. Työhuoneeseen on vielä hankkimatta lipasto, sillä lisää säilytystilaa kaiken maailman papereille, laskuille yms. tarvitaan vielä. Lisäksi oon suunnitellut seinille tauluja, joilla saa vähän väriä ja twistiä muuten yksinkertaiseen kokonaisuuteen.

Tämän Mesh muistitaulun sain yhteistyössä OMAshop sisustuskaupasta. Olin katsellut tämän tyyppisiä muistitauluja paljon netistä ja pienessä mielessä kävi jo tuunata tällainen itsekin, mutta onneksi löytyi valmis, ainakin omaa silmää paljon miellyttävä muistitaulu. Noi DIY -jutut kun ei oo ehkä kuitenkaan ihan mun ominta alaa... Tässä muistitaulussa tykkään erityisesti tuosta lisälokerikosta, johon saa helposti laitettua esimerkiksi kalenterin ja se on sitten helppo napata tuosta kun tarve tulee. Muistitauluun saa helposti vaihtelua laittamalla siihen erilaisia sisustuskortteja, kuvia ja koristeita. Oonkin teetättänyt siihen myös pari valokuvaa, joita postista kovasti odottelen. Taulu on siis käytännöllisyytensä lisäksi erinomainen ja kaunis lisä sisustukseen. Juuri tämän kyseisen muistitaulun löydät täältä.

Mutta nyt mulla olisi teille pienimuotoinen ilmoitus! Mustavalkoisen värikästä tulee alkuvuoden aikana muuttamaan uuteen osoitteeseen. En siirry mihinkään portaaliin, vaan palaan niin sanotusti entiseen, eli ihan vaan omaan blogiin. Oon puuhaillut tätä tässä nyt hetken aikaa ja laittelen teille uudet osoitteet ja muut tiedot sitten myöhemmin kun blogi virallisesti aukeaa. Siihen saakka kirjoittelen normaalisti täällä So-Upilla, eli palataan taas pian! Luvassa on lisää sisustusjuttuja ja työn alla on myös Mean 4kk -postaus.

Kivaa viikonloppua teille ❤ Me suunnataan huomenna koko perheen voimin auto kohti Helsinkiä! 

Enni 

Lisätietoja »

13.11.2016, IKIMUISTOINEN PÄIVÄ

13.11.2016, IKIMUISTOINEN PÄIVÄ

(julkaistu 13.11.2017)

Tarkalleen vuosi sitten kädet täristen jännitin piirtyykö hetki sitten tekemääni raskaustestiin yhden viivan sijasta kaksi. Oli sunnuntai, isänpäivä ja oltiin Mikon kanssa mun vanhempien luona koiravahtina. Mikko teki koulutehtäviään keittiössä. Mulla oli pieni kutina siitä, että testi saattaisi näyttää plussaa, mutta en kuitenkaan uskaltanut iloita vielä. Jätin testin tekemisen tarkoituksella isänpäivään, sillä ajattelin, että se olisi täydellinen päivä saada tietää, että pian meitä olisi kolme. Kai siis jossain sisimmissäni tiesin, että testi tulee näyttämään plussaa. Kävelin edes takaisin vessan oven ulkopuolella ja odotin että aika kuluisi. Kun aikaa oli mennyt tarpeeksi, uskaltauduin takaisin vessaan, laitoin valot ja tuijotin sitä pientä tikkua wc-tasoll: kaksi viivaa. Tuijotin ja tuijotin sitä kunnes multa alkoi valua onnenkyyneleet. Silmät kostuneina marssin keittiöön testi kädessä ja toivotin Mikolle hyvää isänpäivää. ❤

Oltiin niin onnellisia. En tiennyt miten päin olla, onko testi luotettava ja minne sen nyt laittaisin! Taisin tehdä vielä ainakin kaksi testiä lisää kunnes uskoin, että mun mahassa ihan oikeasti on alkanut kasvaa pieni ihmisen alku. Uskomaton tunne! Olisin halunnut kailottaa tuota onnellista uutista koko maailmalle mutta tiesin, että on parempi vielä odottaa. Päätettiin kuitenkin, että kerrotaan mun vanhemmille kun he illalla tulevat kotiin. Lisäsin isäni isänpäiväkorttiin onnentoivotukset myös tulevalle Ukille. Seuraavana viikonloppuna Mikon äiti sai 50v korttinsa, jossa pienen sanaleikin yhteydessä paljastettiin, että hänestä tulee ensi vuonna mummi. Kaikki olivat niin onnellisia meidän puolesta ❤  ...eikä asia kuulemma ollut edes mikään yllätys, heh. 

Raskaus oli mulle todella rankkaa aikaa. Heti pari viikkoa testin tekemisestä mulla alkoi todella paha raskauspahoinvointi, joka kestikin n. rv 15-17 asti. Aluksi se oli vain etovaa oloa mutta pian sain halailla wc-pönttöä pitkin päivää. Olin henkisesti väsynyt siihen, etten voinut oikein poistua kotoa minnekkään ja fyysisesti väsynyt, koska mikään ruoka tai juoma ei tuntunut pysyvän sisällä. Joulun aikaan olo hieman helpottui ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta sitä autuutta kesti vain viikon kunnes pahoinvointi tuli rytinällä takaisin. Olin tosi paljon poissa töistä ja makasin vaan kotona Gilmoren tyttöjä tuijotellen, olohuoneen ja vessan väliä ravaten - pussi kokoajan käden ulottuvilla jos en olisikaan kerennyt vessaan asti. En muuten edelleenkään voi katsoa Gilmoren tyttöjä ilman, että mulle tulee pahaolo, ilmeisesti mulle jäi joku kummallinen "muistijälki". Jäi kaudet kyllä pahasti kesken, ehkä vielä joskus katson ne loppuun! 

Kun pahoinvointi alkoi hellittää, tilalle tulivat liitoskivut jotka tekivät musta sänkypotilaan. Ei auttaneet tukivyöt tai särkylääkkeet. Olin taas paljon poissa töistä, sillä mun työssä on kyettävä nostelemaan paljon. Eihän musta sellaiseen ollut. Loppuraskaudesta mun maha alkoi olla NIIN ISO, että liikkuminen alkoi olla tuskaa ja jalat murskana yhtäkkisestä painolastista. Uuden kodin remontti oli vielä kesken ja yritin auttaa sen minkä kykenin, jotta ehdittäisiin ennen vauvaa omaan kotiin. Toivon joka päivä enemmän ja enemmän että vauva syntyisi hieman ennen laskettua aikaa tai edes silloin laskettuna aikana. Ne toiveet oli sitten kuitenkin turhia, sillä Mea syntyi kymmenen päivää yli lasketunajan erittäin pitkän ja rankan synnytyksen päätteeksi. Synnytyskertomuksen voit lukea täältä.

Anteeksi huono puhelimenlaatu. Vasemmanpuoleinen kuva on viimeinen mahakuva, joka on otettu muutamaa päivää ennen synnytystä. Olihan tuolla kiitettävästi kokoa. Oikeanpuoleinen kuva on niitä harvoja hetkiä kun jaksoin vielä laittautua ihmisen näköiseksi. Oltiin menossa Mikon kanssa myöhäiselle kihlajaispäivän dinnerille.

Koko raskaudesta jäi mulle rehellisesti sanottuna aika huono maku suuhun. Tuntuu, että kävin läpi koko oireidenkirjon mitä tuon yhdeksän kuukauden aikana vaan voi. Tietenkin olin kokoajan tosi onnellinen, sillä jokainen päivä vei lähemmäs sitä hetkeä että tavataan meidän oma pieni prinsessa, mutta tuskainen tuo tie kuitenkin oli. Onneksi kaiken tuon tuskan, hien, kipujen ja oksentelujen päätteeksi syntyi maailman paras, kaikista rakkain lahja: meidän oma tytär ❤

Ja olihan niitä onnenkin hetkiä vaikka kuinka: positiivinen raskaustesti, ultrat joissa päästiin moikkaamaan meidän pientä, pienet ja vähän isommatkin potkut mahassa, silittelyt joihin pikkuinen vastasi, kaiken sen ihmettely, mitä elämä voikaan saada aikaan. Niin ja se paras: oman lapsen syntymä. Ei noita hetkiä voi koskaan unohtaa. ❤

Siinä ne pienet varpaat nyt on. Vaikka vauvavuosi on välillä melko rankkaa aikaa, etenkin kun Mea ei ole ollut aivan terve, niin kyllä vaan joka ikinen päivä tuijotan tuota pientä rakasta ja kiitän siitä, että ollaan saatu hänet meidän elämäämme. Hän on parasta mitä minulle, Mikolle ja meille on koskaan tapahtunut. ❤

Enni
Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: KLIK!

Lisätietoja »

MEA 3 KUUKAUTTA

MEA 3 KUUKAUTTA

(julkaistu 8.11.2017)

Ihan uskomatonta, että Mea on jo kolme kuukautta vanha! Tai no, tarkalleen typyllä on ikää jo 14 viikkoa, kun en aina ehdi kirjoittelemaan juuri silloin kun täydet kuukaudet täyttyy. Aika menee niin nopeasti ja kovalla vauhdilla lähestytään jo sitten 4 kuukauden ikää. Silloin me varmaan pikkuhiljaa aloitetaan soseidenkin maistelu ja vasta puhuin siitäkin Mikolle tyyliin "sitten kun joskus..."

Näiden kolmen kuukauden aikana Meassa on tapahtunut luonnollisesti huima muutos ja kehitys! Ainakin viimeisen kuukauden aikana on opittu yksi jos toinenkin uusi taito.

MEIDÄN KOLME KUUKAUTTA VANHA MEA..

...Pitää leluja tiukasti käsissään

...Nauraa päivittäin kovasti ääneen 

...Löysi juuri eilen polvensa ja ihmetteli niitä 

...Tykkää edelleen katsella itseään peilistä

...Rakastaa kun hänen mahaansa pärisytetään ja puhallellaan

...Vie omat kädet, lelut, rätit ja äidin hiuksetkin suuhunsa

...Kääntyy autettuna hienosti mahalleen ja viihtyy mahallaan pitkään

...On alkanut viime päivinä hieman vierastaa

...Pitää äitiä entistä enemmän hereillä öisin (ja äitiä vähän väsyttää)

...Tuijottaisi kokoajan televisiota jos se olisi mahdollista

...Osaa jo jonkin verran viihdyttää itseään ja näin ollen viihtyy hetkittäin jo itsekseen jos teen vaikka kotihommia

...Tykkää katsella ja kuunnella kirjoja

...Osaa ponnistaa jaloillaan vauhtia lattiasta niin, että liikkuu selällään taaksepäin

...Seuraa tarkasti katseellaan leluja, kasvoja ja värikkäitä kuvia

...On hyvin seurallinen ja juttelee paljon

...Osaa selällään pyöriä ympyrää ja onkin usein yöllä meidän keskellä poikittain viemässä ison osan sängystä! :D

Sitä, että aika kuluu todella nopeasti kuvastaa myös se, että kohta tulee kuluneeksi vuosi siitä kun tein positiivisen raskaustestin. Lisäksi jouluaattona tulee vuosi siitä, kun kerroimme lähimmille sukulaisille odottavamme vauvaa. Silloin kaikki tuntui niin kaukaiselta, mutta nyt tuo pieni ihme ilahduttaa meitä hymyillään, jutuillaan ja naurullaan joka päivä ❤

Enni 

Lisätietoja »

SULOINEN TARINA SINUSTA

SULOINEN TARINA SINUSTA

(julkaistu 4.11.2017)

Viimeksi tänään tulin pohtineeksi ääneen Mikolle sitä, että mihin olisi kaikkein järkevintä kerätä talteen kuvia ja muistoja Mean lapsuudesta. Meidän molempien vanhemmat ovat keränneet meidän lapsuusajoilta paljon valokuvia ja niistä on koottu ne perinteiset valokuva-albumit. Niitä kuvia on ihana näin aikuisiällä itsekin katsella ja siksi mulle on tärkeää, että Meakin voi sitten myöhemmin katsella omia lapsuuskuviaan. Tuollaisen valokuva-albumin kokoaminen ei enää ehkä ole ihan se juttu ja tuleekin melko kalliiksi jos aikoo kuvia ison määrän teettää, joten oon ajatellut, että kerätään kuvat Measta erilliselle kovalevylle tai esimerkiksi Elisan pilvipalveluun. Siellä ne pysyvät tallessa, vaikka tietokone yhdenäkin esimerkiksi hajoaisi ja hävittäisi kuvat! 

Lisäksi erilaiset vauvakirjat ovat muistojen keräämiseen aivan täydellinen keksintö! Kuvien lisäksi vauvakirjoihin tulee kirjoitettua kaikenlaisia tarinoita ihan sieltä raskausajalta lähtien. Mulle itselleni on helpompi kirjoitella juttuja, kun kirjassa on ihan selkeät kysymykset eikä vain ns. "vapaata tilaa" kirjoittamiseen. Jo raskausaikana ostin yhden vauvakirjan, mutta tulin todella iloiseksi kun Suloinen tarina sinusta -vauvakirjan* tekijä Elina kysyi, olisinko yhteistyön merkeissä kiinnostunut tuosta kyseisestä vauvakirjasta. Todellakin olin, sillä Suloinen tarina sinusta -vauvakirja on huomattavasti laajempi ja monipuolisempi kuin aikaisemmin ostamani.

Kirjassa on sekä vapaata kirjoitustilaa että niitä ainakin minulle mieleisiä kysymyksiä, joiden pohjalta on helppo alkaa kirjoittamaan.  Muistoja aletaan kerätä jo raskausajalta ja kysymyksissä on huomioitu ihanasti myös isää. Lisäksi kirja on kuvitettu mitä suloisimmilla kuvilla! Niin ja tietenkin noiden kuvituskuvien lisäksi on tilaa ja selkeät paikat omille kuville! En tiedä, onko tällaiset vauvakirjat olleet jo suosiossa tai edes "olemassa" kun itse oon ollut pieni (minusta ei tällaista ainakaan ole?) mutta voisin kuvitella, että meidän vanhempien lisäksi myös Mea tykkää myöhemmin lukea ja katsoa, millaisia muistoja hänen lapsuudestaan on kirjoitettu!

Tätä kaunista vauvakirjaa voi tilata esimerkiksi raskauskeijulta ja pikkuvaniljalta. Ja minä todellakin voin lämpimästi suositella tämän kirjan hankintaa! On ihana uppoutua aina välillä täyttämään tuota lisää ja lisää. ❤

Niinkuin tuosta yhdestä kuvasta varmaan huomasittekin, tulee melko pian tasan vuosi siitä, kun tein positiivisen raskaustestin! Sen kunniaksi ajattelin kirjoitella teille pian postauksen, jossa palataan vähän tuohon raskausaikaan ja fiiliksiin, mitä sen muisteleminen nyt herättää. Lisäksi olisi luvassa Mean 3kk -postaus ja juttua olohuoneen uusista sisustushankinnoista. Ihanaa kun on taas kunnolla materiaalia sekä postausaiheita ja -ideoita mitä haluan päästä kanssanne jakamaan! Palataan siis, nyt ihanaa viikonloppua! ❤

Enni

Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: KLIK!

* vauvakirja saatu yhteistyönä

Lisätietoja »