KUULUMISIA VAUVAKUPLASTA
(julkaistu 11.9.2017)
Aika menee niin nopeeta. Musta tuntuu, että vasta ihan hetki sitten tuo pieni nykerö syntyi ja nyt hän on jo muutaman päivän yli KUUDEN VIIKON ikäinen. Nämä kuvat on otettu osa noin. parin viikon iässä ja osa yhden kuukauden iässä. Näiden kuvien ohella kerron teille vähän mitä meille kuuluu.
Meidän arki on sujunut tasaisen mukavasti. Toki on päiviä jotka tuntuvat raskailta ja päiviä jolloin tytöstä lähtee enemmän ääntä kun kukaan osaisi kuvitellakaan, mutta pääsääntöisesti meillä menee kivasti. Meidän neiti on välillä oikea sylitakiainen ja tokihan äidin ja isän syli on aina häntä varten vapaana. ❤ Päivisin pikkuinen jaksaa olla jo melko paljon hereillä ja jutustelee selkeästi meidän kanssa. Joskus jutteluseuraksi kelpaa kyllä meitä vanhempia paremmin kaikki isot ja värikkäät kuvat, erityisesti se neuvolasta saatava punakeltainen hymynaama. SE ON POP. Sille jutellaan, hymyillään ja heilutellaan jokaisen vaipavaihdon yhteydessä.
Painoa oltiin viime neuvolassa kerrytetty jo 4630g ja pituutta 53cm. Syntyessään tyttö painoi 3870g ja oli 50cm pitkä. Kaikki sanoo pikkutirppaa todella nopeasti kehittyneeksi ja jänteväksi tytöksi, joka ikäisekseen seuraa katseellaankin todella tarkasti. Kehuja saatiin sekä neuvolasta että lääkäriltä. :) Jotkut uskoo siihen, että yliaikaiset lapset kehittyisivät nopeammin mutta en tiedä mihin itse uskon ja mihin en. Onhan se silti mukavaa, että meidän tirppa kehittyy nopeasti ja oppii kokoajan paljon uutta! Ja sen kyllä välillä huomaa, että kiire olisi kehittyä. Mieluummin oltaisiin hereillä ja ihmeteltäisiin kaikenlaista kun nukuttaisiin päiväunia... Sitten illasta ollaankin jo ihan yliväsyneitä kaikesta päivän touhuamisesta ja uuden opettelusta - ja sekös se purkautuu sitten tietenkin mitenkäs muutenkaan kun kiukkuisuutena. Onneksi me kuitenkin vielä pääsääntöisesti nukutaan päikkyjä, eikä aina vaan ihmetellä maailmaa!
Meillä jokellellaan, jutellaan, hymyillään ja nauretaan jo vähän ääneenkin - ainakin yritetään. Silmät vilisee ja pää kääntyilee. On ihana kun tuon pienen kanssa voi jo "jutella" ja hän tarkasti seuraa ja "vastaa". Neiti viihtyy myös yhä pidempiä aikoja leikkimatolla leluilleen hymyillen ja jutellen. Ja kyllähän meillä jo käännytään selältä kyljelle ja takaisin (ei nyt monia kertoja mutta silti) ja päätään tyttö jaksaa pitää pitkiäkin aikoja pystyssä mahallaan ollessaan. Muutaman kerran on nostanut itsensä jo kyynärvarsien varaan! Kyllä me Mikon kanssa on vitsailtu, että pulassa ollaan kun tämä päättää nelikuisena lähteä kävelemään, hahah!
Ristiäiset pidettiin nyt viime lauantaina ja monet varmaan ovat jo nähneet nimen snapchatista tai instagramista. Jos joku kuitenkin lukeekin vaikka vaan blogia, niin en paljasta nimeä vielä täällä vaan kerron sen sitten ristiäispostauksessa. Yritän saada sen valmiiksi piakkoin.
Enni
Ei kommentteja
Lähetä kommentti