VOIHAN VAIHE!
(julkaistu 18.10.2017)
Jokainen äiti on varmaan kuullut lohduttavat sanat: se on vain vaihe. Kyllähän miekin ahkerasti jo ennen synnytystä lueskelin millaisia vaiheita vauva käy ensimmäisen vuoden aikana kehityksessään läpi mutta enpä olisi koskaan arvannut, että ne todellakin näyttäytyvät näin vahvoina tällaisissa mittakaavoissa! Jokainen lapsi on tietenkin yksilö ja niinpä oonkin jokaisen uuden vaiheen lähestyessä tuudittautunut ajatukseen että jospa meillä ei tule tämä ja tämä vaihe tekemään niin konkreettisia muutoksia arkeen. EIPÄ.
Vaihe, hulinat, tiheän imun kausi... mitä näitä nyt on! Vois helposti ajatella, että ne on vaan hienoja käsitteitä eikä niin paikkaansa pitäviä, mutta kyllä meidän Mepsu on ainakin pitänyt huolen siitä, että jokainen vaihe käydään tarkkaan läpi niin, että äiti ja isikin sitten muistavat että sellaisia "vaiheita vain" se vauvavuosi oli.
Sanotaan, että vaiheet menee kuukausittain. Aloinpa sitten ensimmäisen kuukauden aikana vielä enemmän tutkia näitä vaiheita. Ehkä noin neljännen kuukauden kohdalla oli jo pakko lopettaa koska mut valtasi lievä "liikaa informaatiota" -tunne. Jokaisen vaiheen lopuksi nimittäin luki: vauva saattaa olla aiempaa itkuisempi TAI/JA vauva nukkuu aiempaa vähemmän ja huonommin. NOOOOOOOOOOOU, älä pliis kerro enempää! Eletään vaan päivä kerrallaan ja katotaan miten meille vaiheet näyttäytyy. Ja niin me on sitten mentykin sillä "tieto lisää tuskaa" sanon minä.
Nyt meille on selkeästi kuitenkin rantautumassa kolmen kuukauden hulinat, mutta ei huolta: se on vain vaihe. Meillä tämä vaihe näyttäytyy niin kuin ilmeisesti monilla muillakin: yöunet, minne hävisitte? Mea on alusta saakka nukkunut melko hyvin. Hän saattaa nukkua kellon ympäri yhdellä tai kahdella syötöllä. Nyt yöunille meno on yhtä tahtojen taistelua ja yliväsymyksessä kiukkuamista. Ihan säälittää katsoa toista kun väsy painaa silmiä kiinni mutta mieli jaksaa taistella unta vastaan ja itkuhan siitä sopasta syntyy. Tämän lisäksi Mea herää öisin joko syömään tai muuten vaan ölisemään 3-4 kertaa ja entiseen verrattuna se on paljon. Ennen nukahtaminen tissittelyn jälkeen onnistui hyvin, nykyään jalat ja kädet vispaavat siihen malliin ettei kukaan voi sellaisessa sirkuksessa unta saada: ei tytär eikä äiti, iskältä kyllä unenlahjat löytyy tässäkin tilanteessa. Myöhään nukahtamisen ja yöllisten valvomisien lisäksi Mea on myös aikaistanut aamuherätyksiä. Summa summarum: äitiä vähän väsyttää. Mutta ei huolta, se on vain vaihe (onko?).
Mutta onhan näissä vaiheissa silti tietenkin enemmän positiivista kuin negatiivista. Mea on oppinut tarttumaan leluihin, löytänyt omat kätensä ja juttelee meidän kanssa pidempiä juttutuokioita. Hän on iloisempi ja nauraa joka päivä enemmän. Jaloista löytyy sen verran vauhtia, että varmaan kohta kiepsahdetaan selältä mahalleen! On ihana seurata tuon pienen, käsittämättömän rakkaan ihmisen kehittymistä joka päivä. ❤
Vaiheita tulee ja menee. Milloin kehittyy aistit milloin motoriset taidot. Kyllähän ne saavat pienen ihmisen hämilleen. Välillä nukutaan enemmän, välillä vähemmän. Välillä äitiä väsyttää enemmän, välillä vähemmän. Välillä tuntuu ettei edes miljoona kuppia kahvia riitä, etenkään kylmänä juotuna. Mutta kyllä se siitä, ne on vain vaiheita - ja niitä kuuluukin olla ❤
Mutta onhan näissä vaiheissa silti tietenkin enemmän positiivista kuin negatiivista. Mea on oppinut tarttumaan leluihin, löytänyt omat kätensä ja juttelee meidän kanssa pidempiä juttutuokioita. Hän on iloisempi ja nauraa joka päivä enemmän. Jaloista löytyy sen verran vauhtia, että varmaan kohta kiepsahdetaan selältä mahalleen! On ihana seurata tuon pienen, käsittämättömän rakkaan ihmisen kehittymistä joka päivä. ❤
Enni
Instagram & Snapchat: enniheidi
Facebook: KLIK!
Facebook: KLIK!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti